25.3.2017

44. Väsynyt isä

Juttelin tuossa yhdelle tyttäristä jossain vaiheessa, että yritän saada viikonlopuiksikin jotain tekemistä. Etten jumiudu pelkästään neljän seinän sisälle. Että elämässä olisi muutakin kuin pelkästään työ ja yksinäiset viikonloput. No, nyt olen sitten toteuttanut itseäni niin perusteellisesti, että aikaa kirjoittamiseen saati pelailuun ei tahdo hetkittäin löytyä =D
Pahoittelen tätä pidemmäksi venähtänyttä väliä. Koska elämä ;-)


**********



Carlin päivät olivat töiden jälkeen hyvin pitkiä. Kolme taaperoa piti hoitaa ja siivotakin olisi aina jossain välissä pitänyt. Monesti astiat pääsivät vain kertymään ja ne piti hoitaa sitten kun haju oli jo melkoinen.



Mies suorastaan horjui väsymyksestä päästessään vihdoin makuuhuoneeseensa. Hän ei jaksanut ajatella yhtään mitään.



Uni tuli sillä siunaaman sekunnilla, kun Carlin pää kosketti tyynyä.



-Huomenta Daniel. Kylläpäs sinä haiskahdatkin jo. No niin, ei tämä sen vaikeampaa ole. Pidät vain huolen, että vaippa ei ole täynnä ja annat tuttipullot säännöllisin väliajoin. Pojat aika hyvin pitävät kyllä seuraa toinen toisilleenkin,
Carl ohjeisti uutta lastenhoitajaa ottaessaan toista kaksosista pinnasängystä.



-Alakertaan poikien kanssa ei kannata mennä lainkaan. Täällä ylhäällä on heille potat ja lelut. Kaksoset osaava käydä potalla jo ihan itsekseenkin. He myös osaavat puhua ja kertovat jos heillä on nälkä. Tuossa aulassa on shakkipöytä. Jos tykkäät pelata, niin voit kulutella siinä poikien seurassa aikaasi.



Reippaasti nuorimies meni Danten kehdolle ja nosti pojan syliinsä. Dante katsoi vähän epäröiden uutta hoitajaa ja kysyi arasti:
-Äiti?
-Mun nimi on Ilmari. Mä hoidan teitä tänään kun isi lähtee töihin. Ihan pian me ollaan kuule kavereita.
Carl piti pojan asenteesta. Tämä ei varmastikaan jättäisi hänen lapsiaan haiseviin vaippoihin. Ties kuinka monen lastenhoitajan perään hän oli joutunut soittamaan ja ilmoittamaan, että ei tarvitse tulla.



Darren oli nuorempana hieman yksinäisempi puuhastelija.



Dante ja Daniel sen sijaan höpöttelivät keskenään leikkipöydän ääressä lähes tauotta.



Aika kului kuin siivillä ja tuli kaksosten syntymäpäivien aika.



Carl osti molemmille omat kakut, kuten asiaan tietenkin kuuluikin.



Katsoessaan Darren sylissään syntymäpäiväkakkua syöviä poikiaan haikeus valtasi Carlin mielen. Kyllähän elämä tietenkin helpottuisi huomattavasti, kun taaperoita ei ollut enää kuin yksi, mutta vuodet vierivät vääjäämättä eteenpäin ja pian pojat olisivat jo aikuisia. Carl tajusi olevansa hyvin väsynyt kun tunsi kyynelten polttelevan luomien takana kipeästi. Ei, hän ei alkaisi itkemään lastensa nähden.



Dante oli varsin hurmaava nuori poika mustine, kiharine hiuksineen.



Daniel taas... no oli Daniel! Hauska punapää ja ainainen naamanvääntelijä.



Carl oli juuri opettamassa Darrenia potalle, kun puhelin soi. Pomo ilmoitti, että Carlin työnkuva muuttuisi ja hän joutuisi enenevässä määrin tekemään työmatkoja ja olemaan poissa kotoa pidempiä aikoja.



Mies käveli alakertaan poikien mentyä nukkumaan. Hän kuunteli, kuinka talo humisi hiljaisuutta hänen ympärillään. Carl tiesi ettei selviäisi tästä eteenpäin mitenkään pelkkien teini-ikäisten hoitajien avulla. Hän tarvitsisi jotakin... enemmän.



Väsyneenä ja neuvottomana hän kaivoi puhelimen esiin ja soitti sisarelleen.



Carlin teki mieli painaa sormet silmilleen puhelimen soidessa hyvin pitkän aikaa.



-Clara, hei. Kuule, minä tarvitsisin apua. Olen pahasti pulassa. Pomo soitti juuri ja kertoi, että olen tästä eteenpäin entistä enemmän poissa kotoa. Pystytkö sinä mitenkään auttamaan lastenhoidon kanssa?



-No ihan siihen minä en taida pystyä, mutta... minulla taitaa olla ratkaisu sinun pulmaasi. Onko sinulla kynä ja paperia?
Sen jälkeen Clara luetteli nimen ja puhelinnumeron ja kertoi millä tavoin ja miksi kyseisestä henkilöstä voisi ja luultavasti olisikin apua Carlille.



Seuraavana päivänä Carl meni tapaamaan Hanna Keroa tämän työpaikalle. Hän päätteli, että suora tapaaminen oli parempi kuin puhua tällaisesta asiasta puhelimitse. Carl tunsi Hannan auttavasti, tiesi että nainen oli hänen sisarensa hyvä ystävä, mutta hänellä oli ollut jokseenkin kädet täynnä Shannonin kanssa eikä hän ollut ehtinyt tutustua Hannaan paremmin.



-Hei Hanna.
-No hei Carl. Tulitko uudistamaan tyyliäsi? Siinä tapauksessa tulit aivan oikeaan paikkaan. Tämä liike on kaupungin paras,
Hanna sanoi leveästi hymyillen.



-No tuota... tokihan siitäkin voidaan keskustella, mutta minulla itse asiassa olisi aika paljon akuutimpi ongelma käsissäni ja Clara mainitsi, että sinä ehkä saattaisit kyetä auttamaan minua.



-Haluaisitko kenties käydä istumaan ja kertoa mistä on kyse?
-Jos minä istun alas, taidan nukahtaa saman tien. Olen aivan silmittömän väsynyt.
-Anteeksi että sanon, mutta sinä kyllä näytätkin aika väsyneeltä,
Hanna totesi varovasti.



-Eikä mikään ihme. Minähän erosin Shannonista tuossa jokin aika sitten ja olen sen jälkeen hoitanut yksinään pojat ja talon. Nyt pomoni ilmoitti, että tulen olemaan entistä enemmän poissa kotoa, joten ainoat mahdollisuudet ovat joko irtisanoutua töistä tai löytää joku vastuullinen, aikuinen ihminen asumaan  kämppäkaverikseni. Joku, joka pystyisi hoitamaan poikia.



-Oooh! Minäkin olen juuri eronnut enkä ole vielä löytänyt itselleni uutta asuntoa. Olen viime ajat nukkunut tuolla takahuoneen sohvalla ja voin kertoa, että se ei ole järin mukava! Jos sinulla vain on kunnon sänky tarjota, niin tulen ilomielin auttamaan sinua. Pystyn osan töistä tekemään kotoa käsin.



Niin sitten päätettiin toimia ja Hanna astui Carlin ja poikien elämään pelastavana enkelinä. Hän oli aina hyväntuulinen ja tasaisen rauhallinen. Asunto siistiytyi kuin itsestään ja ruokaa oli aina valmiina.



Carl ehti vapaahetkinään keskittyä Darrenin opettamiseenkin, nyt kun hänen ei tarvinnut enää joka välissä olla tekemässä ruokaa, kuulustelemassa läksyjä ja siivoamassa sekä lasten että omia jälkiään.



Hanna taas nautti siitä, että hänellä oli oma sänky, vaikka hän makuuhuoneen jakoikin kaksosten kanssa.



Silti poikien hennossa kuorsauksessa oli jotakin äärimmäisen rauhoittavaa.



Koko talo hiljeni. Astellessaan aamuyöstä varovasti omaan makuuhuoneeseensa Carl vilkaisi poikien huoneeseen. Hän tunsi sydämensä täyttyvän hellyydestä kuullessaan näiden vienon hengityksen ja nähdessään, että paikalla oli myös Hanna. Luotettavana, turvallisena. Hanna oli kallio, joka piti tätä kaikkea pystyssä ja Carl oli aivan äärimmäisen kiitollinen.


**********

Näin tuli sitten perheen elämään mukaan Hanna. Naisella on tosiaan ex-aviomies ja taisi olla kolme tai neljä lastakin. Hän on kymppitason stylisti ja mukavan ulkonäön lisäksi Hannalla on mukava luonnekin. Ainakin kun Shannon on vertauskuvana ;-)




3 kommenttia:

  1. Pidemmät välit ei haittaa. Ensin oikea elämä, sitten sims. :)

    Hyvä että Carl sai asiat kuntoon. Hannakin on oikein kaunis. Mä voin melkein aistia että hänen ja Carlin välille syntyy tunteita ennemmin tai myöhemmin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna on oikein nätti ja vielä nätimmäksi tulee, kun vähän myöhemmin ehdin stailatakin hänet itsensäkin =D On muuten aika kätevää kun perheessä on stylisti. Voin kertoa jo etukäteen, että eilen sain pelattua vähän ja Hanna on muokannut aika monen perheen parissa liikkuvan simin ulkonäköä ;-)
      Ja saatat olla aistiesi kanssa oikeassa ;-)

      Poista
  2. Onneksi Carl vihdoin tajusi pyytää kunnolla apua. Kyllä hän toki pärjäsi lastensa kanssa, mutta näkyihän se jo nyt pitkälle kuinka väsynyt hän olikaan. Uskon että Hanna helpottaa kaikkea todella paljon ja voisin kuvitella jopa, että Hannan ja Carlin välille saattaisi syntyä jonkinlaisia tunteita. :)

    VastaaPoista