46. Darrenin syntymäpäivät

Pahoittelen jälleen tätä pidentynyttä ja epäsäännöllistä päivitysväliä ja näin kesän tullen en usko, että tästä säännölliseen rytmiin ihan hetkeen päästäänkään... Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus yrittää pelata lisää kuvia tarinaa varten ja teen kaikkeni, että viikonloppu pysyisikin vapaana =D

Kun päivitysväli on pidentynyt, tarinan rytmitys on itselle vaikeampaa ja mitä todennäköisimmin se tulee näkymään teksteissä. Itse tarina kuitenkin jatkuu niin kauan kuin peli pysyy toimintakykyisenä ja todella toivon, että pysyy. Sen vuoksi perhe muuttaa yleensä kerran sukupolvessa uuteen kaupunkiin. Sims 3:n huonoihin puoliin kuuluu se, että peli alkaa hajota käsistä sen jälkeen kun lapset kasvavat aikuisiksi... Välillä se harmittaa itseä tosi paljon, sillä olisi kiva pitää sukulaiset mukana tarinassa, seurata mitä heille ja heidän jälkikasvulleen tapahtuu, mutta kun ei niin ei.

Vielä toistaiseksi minulle itselleni ei ole tässä pelissä kehittynyt suosikkia perijöiden kesken ja yritän pitääkin sen niin, sillä tarkoitus tosiaankin olisi järjestää äänestys tässä sukupolvessa. Tällöin toivon, että hiljaisetkin lukijat osallistuisivat =) 

**********

 -Mitä tuumitte pojat, pidetäänkö tämä vapaapäivä ihan vapaana tällä kertaa ja tehdään jotain, mikä on meistä hauskaa?

-Joo, käy,

Daniel vastasi rauhallisesti.

-Saanko mä maalata koko päivän,

Dante hihkaisi sivusta huomattavan innostuneena.

-Saat, mutta ensin aamupala ja sitten käytte pesulla,

Hanna naurahti.

-Tuutko sä pelaaman mun kanssa shakkia,

Daniel kysyi kohteliaasti ja vähän varuillaan Hannalta.

-Ilomielin,

Hanna vastasi, vaikka shakki ei hänen lempipeleihinsä kuulunutkaan.

 Hanna puri hammasta ja yritti pysyä Danielin pelin mukana. Päivän mittaan nainen huomasikin uppoutuvansa syvemmälle shakin saloihin ja siirrot alkoivat aueta hänelle pikkuhiljaa. Daniel toki voitti hänet kerta toisensa jälkeen, mutta Hanna alkoi hahmottaa peliä jo muutaman siirron eteenpäin eikä pojan voitot päivän lopulla olleetkaan enää niin helppoja ja nopeita.

 Hauskan päivän jälkeen piti huolehtia vielä velvollisuuksista. Daniel oli tunnollinen poika, söi nopeasti ja suuntasi sen jälkeen heti ulos läksykirjansa kanssa.

 Matematiikka oli hänelle verrattain helppoa ja hän pohti jo tulevaisuuttaan ja tulevaa ammattiaan. Siksi virheet ärsyttivät häntä ja hän luki sen vuoksi aina kysymykset uudestaan, laski uudestaan ja korjasi kun se oli tarpeen.

 Dante taas oli Danielin mielestä ärsyttävän huoleton läksyjensä ja koko koulunkin kanssa. Veljen mielen täyttivät värit ja tarinat ja koulumenestys oli parhaimmillaankin keskinkertaista.

 Danielin saatua läksynsä tehtyä hänen piti kiiruhtaa urheilujoukkueensa peliin. Dante istui tuolloin sohvalla katsomassa jotain turhanpäiväistä sarjaa.

-Mee tekeen läksyt hölmö,

Daniel komensi juostessaan ohi.

-Joo, joo,

huokaisi Dante ja sulki television.

Kävellessään takapihalle tekemään läksyjään Dante äkkäsi Danielin läksyvihkon pöydällä. Sydän alkoi sykkiä vähän nopeammin ja kämmenpohjat hikosivat. Varovasti poika kävi tarkistamassa oliko ketään muuta kotona. Ei ollut. Korvissa suhisi hieman kun hän vilkaisi veljensä vihkoa ja totesi ilokseen, että läksyt oli tehty.

 Vailla omantunnon tuskia Dante nappasi veljensä läksyvihkon ja kopioi tehtävät vastauksineen nopeasti. Pariin kohtaan hän tarkoituksella laittoi eri vastauksen kuin veli, sillä opettaja ei taatusti ollut idiootti. Tämä tajuaisi saman tien, että jotain olisi vialla jos Danten läksyt olisi äkkiä täydellisesti oikein.

 Dante palautti Danielin läksyt pöydälle ja hymyili itsekseen. Nyt hänelle jäi vielä aikaa käydä tapaamassa Evaa.

 

 -Hei Eva,

Dante hihkaisi ja halasi ystäväänsä tiukasti. Eva vastasi halaukseen täydestä sydämestään. Ihastus lasten välillä oli molemminpuoleista.

 Kumpikaan lapsista ei huomannut, että Evan isä Kalle oli tullut paikalle. Mies katsoi mietteliäästi lasten tiukkaa halausta ja pudisti huomaamattomasti päätään.

 ( Tässä siis Kalle Eriksson. Ei mikään pahannäköinen kaveri, kohtalaisen perussim kylläkin. )

 

 -Kuule Hanna, minä vähän pohdin, että kun huomenna on Darrenin syntymäpäivä, voisimme järjestää oikein kunnon syntymäpäiväjuhlat. Mitä sanot?

Lähes huomaamattaan Carl oli alkanut kysellä Hannan mielipiteitä asioihin, ikään kuin tämä olisi poikien äiti.

 Hanna oli laittanut tämän merkille ja hänen sydämensä oli alkanut sykkiä kaikessa hiljaisuudessa tälle ahkeralle ja tunnolliselle miehelle. Carl oli paras mahdollinen isä eikä nainen voinut ymmärtää miksi Shannon oli kaivannut jotain vielä enemmän. Hanna ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, sillä hän pelkäsi Carlin reaktiota. Mitä jos mies ajaisi hänet pois itsensä ja poikien elämästä? Pojistakin oli tullut naiselle hyvin rakkaita ajan kuluessa. Koko sielu tuntui kurottautuvan ulos Hannan silmistä kun hän vastasi Carlille:

-Tottakai, kuulostaa mahtavalta.

 -Minä voin leipoa kakun jos sinä järjestät lapsille ohjelmaa,

Carl sanoi. Hannan katse ei jäänyt häneltä huomaamatta. Eihän Carl olisi ollut sitten niin minkäänlainen etsivä, jos hän ei olisi kyennyt lukemaan toisen ilmeitä ja eleitä. Miehen sydän sykähti yllättäen toiveikkaasti. Hän oli kaikessa hiljaisuudessa itsekin ensin ihastunut ja sittemmin rakastunut Hannaan. Hän ei voinut kuvitellakaan elämää ilman naista. Carl vain oli varonut tekemästä mitään elettäkään naisen suuntaan, sillä ihan samalla tavoin hän pelkäsi naisen lähtevän ja jättävän hänet pulaan poikien kanssa. Vielä sitäkin enemmän hän pelkäsi, että ei selviäisi koskaan enää ehjäksi, jos Hanna ei olisi omalla tyynellä olemuksellaan joka hetki läsnä.

-Uima-allas on aina suosittu ja eiköhän minulta takataskusta löydy aina muutama leikki lasten iloksi. Ja vähän aikuistenkin,

Hanna sanoi, iski silmää ja punastui yllättäen ymmärtäessään tahattoman kaksimielisyyden. Carl nosti toista kulmaansa ja Hanna punastui yhä rajummin. Hän tajusi kauhistuneena flirttailevansa miehelle ja samalla hetkellä hän ymmärsi, että mies flirttasi hänelle takaisin.

-Hy-hyvää yötä,

Hanna sopersi ja kiiruhti nopeasti yläkertaan. Carlin syvä, hyväntahtoinen nauru seurasi hänen kannoillaan.

**********

 Syntymäpäivänä oli onneksi äärimmäisen kaunis ilma. Taivas oli täysin pilvetön. Sekä lapset että aikuiset viihtyivät loistavasti altaalla. Claran ja Eddyn kotona ei ollut uima-allasta, joten he olivat erityisin kiitollisia aina päästessään sellaiseen pulikoimaan.

 Evan sisar Iida tuli myös Darrenin syntymäpäiväjuhliin ja tytöt juuttuivat hetkeksi läksyjensä pariin, sillä isä oli laittanut sen ehdoksi sille, että tytöt saivat tulla mukaan.

-Mä olisin ehtinyt tehdä nää juhlien jälkeenkin,

Iida mutisi kiukkuisesti. Eva oli lähes epätoivoinen. Hän ei ollut ihan niin fiksu koulussa kuin sisarensa ja tiesi, että läksyjen teko veisi häneltä hyvän tovin. Tyttö ei uskaltanut sanoa mitään ettei olisi pillahtanut itkuun.

 Iida sai kuin saikin läksynsä tehtyä ensimmäisenä ja osallistui Danten kanssa Hannan järjestämiin sukelluskisoihin. Eva kuuli muiden naurun sisälle ja puri hampaita yhteen. Hän EI aikonut itkeä.

 Myös Carl kuunteli naurua ja hänen sydämensä oli täysi. Nuorin poika täyttäisi tänään vuosia ja astuisi lapsen saappaisiin. Carl oli myös päättänyt, että päivän lopuksi hän vetäisi Hannan mukaansa keskusteluun heidän suhteestaan. Hän ei aikonut tuhlata enää hetkeäkään saatuaan varmistuksen naisen tunteista edellisenä iltana.

 Eva tunsi sydämensä sykähtelevän kiivaammin kun Dante tuli etsimään häntä ja istui pöydän toiselle puolelle ja vain katsoi häntä kultaisilla silmillään.

 Danten mielestä Eva oli kaunis. Hän ei ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista tyttöä, ei vaikka Iida oli tämän sisar ja kaunis tämäkin.

 Kuin yhteisestä sopimuksesta lapset nousivat ja kiersivät pöydän halatakseen toisiaan. Uimapuvussa se tuntui jollain tapaa... erilaiselta. Molemmat vetäytyivät hämillään kauemmaksi toisistaan.

-Jos sä sait läksyt tehtyä, niin tuletko tuonne altaalle leikkimään,

Dante kysyi herrasmiesmäisesti ja Eva nyökkäsi vieno hymy huulillaan.

 Lasten suunnitelmat kuitenkin keskeytyivät hetkeksi, sillä Darren oli herännyt päiväuniltaan ja Carl kantoi hänet alakertaan, jotta varsinaiset syntymäpäivät voisivat vihdoin alkaa.

 Darren puhalsi kynttilät oikein hienosti itse sammuksiin ja vieraat ympärillä hurrasivat pojalle.

 -Onkos kakku hyvää,

Carl kysyi nuorimmaiseltaan.

-On, tosi hyvää. Kiitti iskä,

poika vastasi ja virnisti suu täynnä.

-Älä puhu kuitenkaan ruoka suussa,

isä ohjeisti ja kiltisti Darren sulki suunsa ja hymyili ja nyökkäsi.

 Pojalle oli sisustettu huone ja päivän päätteeksi hän nukahtikin nopeasti.

 Kun kaksostenkin huoneesta alkoi kuulua kuorsaus, Carl teki viimein siirtonsa.

**********

 -Milloin me kerromme pojille,

Carl kysyi istuutuessaan seuraavana aamuna Hannan seuraan aamupalalle.

 -Ei vielä. Odotetaan hetki,

Hanna vastasi.

-En halua salata tätä pitkään,

Carl suhahti hiljaa, sillä pojat kuuluivat jo liikkuvan keittiössä.

 Sen pidemmälle pariskunta ei keskustelussaan ehtinyt, sillä Dante kantoi jo aamupalaansa pöytään.
-Huomenta,
poika sanoi isälleen ja Hannalle, huomaamatta lähes näkyvää värinää näiden kahden välillä.

-Huomenta,

vastasi Hanna ja katsoi Carlia pikaisesti. Daniel sattui juuri sillä hetkellä tulemaan paikalle ja näki miten Hanna isää katsoi. Dante kenties oli sokea isän ja Hannan välisille tuntemuksille, mutta Daniel ei. Poika ei tiennyt mitä ajatella, joten hän päätti olla hiljaa ja ottaa asioista selvää myöhemmin.

 Viikkoa myöhemmin kaikki istuivat katsomassa televisiosta elokuvaa, kun Carl vihdoin otti asian puheeksi poikien kanssa. Sekä hänen että Hannan sydämet läpättivät hermostuneesti.

-Onko Hanna nyt meidän äiti sitten,

Dante kysyi.

-Ei. Teidän äitinne on edelleen äiti ja Hanna on Hanna. Ihan kuten ennenkin,

Carl vastasi.

Dante oli innoissaan ja onnitteli molempia. Daniel ei tiennyt vieläkään mitä ajatella, sillä salaa sisimmässään hän oli toivonut vanhempiensa palaavan yhteen. Kaikesta huolimatta. Poika huomasi, että pikkuveli oli aivan hiljaa, katseli vain keskittyneesti elokuvaa. Toisinaan Darren melkein pelotti häntä. Pikkuveljestä ei voinut sanoa päällepäin mitä tämä ajatteli tai tunsi. Darren oli jollain tapaa... erilainen.

**********

Kävi kuten epäilittekin: Hannan ja Carlin välille syntyi suhde. Siinä vaiheessa kun pyysin Carlilla Hannaa muuttamaan yhteen heidän kanssaan, en vielä itse ollut varma haluanko edetä tarinassa siihen suuntaan. Hanna on kuitenkin mukava pelattava ja pariskunta äityi jossain vaiheessa flirttailemaan keskenään kun pelasin pojilla =D He ikään kuin tekivät päätöksen siis minun puolestani =D Sitä en vielä tiedä teenkö pariskunnalla yhteistä lasta. Todennäköisesti en, sillä pelissä aika alkaa pikkuhiljaa loppua heidän kohdallaan ja saatan mieluummin keskittyä tuomaan poikia nyt tarinan polttopisteeseen.

Poikien luonteenpiirteet tähän mennessä:

Daniel: kuumuuden ystävä, ulkoilmasim, siisti

Dante: nero, taiteellinen, onnekas

Darren: sikeäuninen, kaikesta kiinnostunut, kurinalainen