49. Viimeinen pari uunista ulos

Hanna siis tosiaankin on tarjonnut stailausta kaikille näille nuorille simeille, ja vähän vanhemmillekin, joten meikit, vaatteet ja kampaukset on melkoisen viimeisen päälle myös näillä nuorilla tytöillä. Saatan joutua harkitsemaan stylistin uraa jatkossakin... ;-)

**********

Darren huokaisi syvään ja keskittyi läksyihinsä. Tytöt seurasivat nykyään tiukasti kaikkien kolmen pojan kannoilla ja Ada oli alkanut pyöriä tässä joukossa tosiaankin mukana, kuten Darren oli hieman arvellutkin. Pojalla oli sellainen tunne, että kaikki odottivat heidän alkavan seurustella ja ajatus tuskastutti häntä. Darrenilla oli paljon muutakin tekemistä kuin eskorteerata tyttölapsia.

-Oletko jo tehnyt läksysi,
Iida kysyi pikkusiskoltaan ja katsoi tätä tutkivasti. Ada oli teini-ikään tultuaan ihastunut syvästi Darreniin ja sisko istuikin illat huokaillen ja haaveillen pojasta. Iidan teki mieli patistaan sisartaan ottamaan ensimmäinen askel, mutta sitä ei taitaisi tapahtua.

-Mä tein läksyt jo koulussa,
Ada vastasi ja katsoi sisartaan anovasti. Hän todella toivoi, että Iida ei sanoisi mitään hänen tunteistaan Darrenia kohtaan, sillä Ada ei halunnut tunkeilla. Pojan olisi tehtävä aloite. Ada oli melkoisen varma, että Darren ei haluaisi hänen alkavan liehitellä itseään.
-No, ehkä sinä sitten tekisit jotain muuta,
Iida totesi tyynesti ja vilkaisi nopeasti Darrenia kohden. Ada halusi purra huultaan ja kirota, sillä siinä se tuli, selvä patistelu.

Darren tuijotti tylsistyneenä pöydän pintaa. Hän ymmärsi kyllä mistä sisarten välisessä sanailussa oli kyse. Darren tiesi olevansa tietyllä tavalla varsin lahjakas ymmärtämään simejä ja näiden motiiveja, vaikka tunteista hänellä ei mitään käsitystäkään ollut. Hän kuuli veljensä hengittävän oudon varovaisesti ja tajusi samassa, että Daniel ei todellakaan halunnut hänen alkavan seurustella Adan kanssa. Miten sääli..

Ennen kuin kukaan nuorista oikeastaan tajusikaan mitä tapahtui, Darren liehitteli Adaa aivan täydellä arsenaalilla. Tyttö kiemurteli onnessaan ja Darren mietti itsekseen, että oliko se todella näin helppoa?

Daniel ja Iida katselivat tarkasti pöydän toiselta puolelta miten suhde Adan ja Darrenin välillä otti ensimmäisiä askeliaan ja mitä enemmän Danielin nenä tuntui nyrpistelevän, sitä intensiivisemmin Darren flirttaili.

Hänen suustaan tulvi ulos sanoja, joita hän oli varastoinut mielensä huoneisiin erilaisia tilanteita varten. Adan kauniit, vihreät silmät pehmenivät ja Darrenin analyyttinen mieli seurasi mielenkiinnolla, miten tyttö vajosi yhä syvemmälle rakastumisen tunteeseen. Ada oli kaunis, sen Darren myönsi, sillä ei hän toki sokea ollut.

Iida ja Daniel olivat käyneet kahdestaan paljon aikaisemmin spekulointia siitä tulisiko heidän pikkusisarustensa välille suhdetta. Daniel oli ollut ehdottomasti sitä vastaan ja Iida oli hieman ihmetellyt pojan jyrkkyyttä. Hän oli kuitenkin sanonut laittavansa rahansa suhteen puolesta ja seurasi nyt suupielet nykien tilannetta.

Iida ei voinut olla katsomatta Danielia huvittunut ja hieman ylenkatseellinenkin hymy huulillaan.
-Minä voitin,
hän muodosti sanat äänettömästi.

Ei, et voittanut, eikä Adakaan. Te hävisitte molemmat, teki Danielin mieli sanoa, mutta hän pysyi vaiti. Daniel oli pikkuhiljaa ymmärtänyt, että veli oli täysin tunteeton ja hän oli varovasti jo puhunut asiasta isälleenkin. Carl oli katsonut poikaansa hämmentyneenä, joten Daniel oli vetäytynyt ja antanut isälle aikaa prosessoida asiaa.

-Sinä olet tavattoman kaunis,
Darren flirttaili ja hänen katseensa oli muuttunut varsin intensiiviseksi. Daniel sai tarpeekseen ja nousi ylös. Hän ei halunnut nähdä enempää.

Hän ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta miten Darren lähetti Adalle lentosuukon.

Tyttö punastui syvästi.

Hänen silmänsä suurenivat entisestään ja Darren näki niistä joka ikisen tunteen, jota Ada sisällään tunsi. Hän kallisti päätään ja hymyili hieman.

Naurettavan helppoa tähän asti. Nyt tulisi kuitenkin se kaikkein vaikein osa.

Darrenin olisi laitettava itsensä fyysisesti likoon ja suudeltava Adaa. Hän tiesi teoriassa miten se tapahtuisi, mutta... Darren epäröi.

Nopeasti hän kumartui lähemmäs tyttöä, tämä käänsi katseensa sumeana häneen ja Darren suikkasi pikaisen suukon hänen huulilleen. Se tuntui oikeastaan aika... miellyttävältä.
-Nyt sinä olet minun,
Darren kuiskasi huulet tytön huulissa kiinni ja tunsi, miten Ada hengähti kiivaasti. Tytön hengitys tuoksui makealta ja Darren arveli, että hän voisi toistaa tämän kokemuksen ehkä vähän myöhemmin.
-Niin olen,
Ada vastasi henkäisten ja hänen ripsensä värisivät.
-Menehän syömään,
Darren kehotti, sillä Daniel kuului kutsuvan kaikkia ruokapöydän ääreen.

-Sinäkö tämän ruuan teit,
Ada kysyi Danielilta ja poika nyökkäsi.
-Te veljekset taidatte olla aika näppäriä,
tyttö jatkoi hymyillen leveästi ja Daniel sai lasagnea väärän kurkkuun.

-No,
Iida kysyi vaativasti ja katsoi sisartaan pitkään.
-Mitä no?

-Seurusteletteko te nyt,
hän sitten tivasi lopulta suoraan.
-Ai ketkä,
Maj-Lis kysyi ja nosti katseensa kysyvästi.
-No Darren ja Ada,
Iida vastasi kärsimättömästi.
-Meidän Darren? Seurustelee?
-En minä vielä tiedä kun Ada ei vastaa,
Iida piikitteli ja katseli kuinka siskon suupieliin nousi pieni hymynkare.

-Seurustellaan,
Ada vahvisti ja Aapo Tähtisaari jäykistyi. Tyttö tunsi sen ja häntä säälitti. Aapo oli valitettavan ihastunut häneen, mutta Adalla ei ollut silmiä kenellekään muulle kuin Darrenille.

-No silkkiposki, maistuiko lasagne,
Darren kysyi ja kosketti kevyesti Adan poskea.

-Se oli tosi hyvää,
Ada vastasi.
-Meillä on ihan oma uuni sitä ja pitsoja varten. Jos ihan koska tahansa haluat herkutella,
Darren lirkutteli ja melkein taputti itseään olalle sen johdosta, miten luontevasti flirttailu häneltä sujui. Oli tietyllä tapaa miellyttävä ajatus, että hänellä oli jotain omaa.

-Haittaako isä jos Ada jää meille vielä vähäksi aikaa,
Darren kysyi isältään. Carl tunsi sydämensä puristuvan kasaan. Hänen pieni vauvansa! Hänen pieni poikansa seurusteli! Daniel oli väittänyt hänelle, että Darren oli tunnekylmä, mutta mitä hän nyt katseli tämän edesottamuksia, poika näytti olevan hyvinkin ihastunut nuoreen Erikssonin tyttöön.
-Ei haittaa. Mutta ei sitten liian myöhään,
hän jatkoi vähän ankarammalla äänensävyllä.
-Ei tietenkään isä,
Darren myötäili ja johdatti jo Adaa ulos ovesta yön pimeyteen.

Hanna oli odottamassa vuoteella kun Carl vetäytyi vihdoin makuuhuoneeseen ja vaihtoi yöpuvun ylleen. Mies huokaisi syvään.
-Mikä sinua noin huokailuttaa,
Hanna kysyi huolestuneena.

-Juuri nyt minä katselen maailman kauneinta naista enkä halua puhua huolista,
Carl sanoi ja käveli nopein askelin vuoteen vierelle.

-Kerro vaan, siitä tulee parempi olo,
Hanna vastasi tyynesti ja hetken aikaa Carl käytti tyynyn asetteluun kaikessa rauhassa.

Sitten hän veti vaimon kainaloonsa ja vähän aikaa vain haisteli tämän kevyttä, sitruksista tuoksua.

-Lapset kasvavat. He aikuistuvat enkä minä pysty estämään sitä,
Carl sanoi ja katsoi Hannaa surumielisyyttä silmissään.
-Rakas, niin se menee. Onneksi minulla on sinut, joten ei haittaa vaikka sinun lapsistasi tulee aikuisia,
Hanna vastasi ilkikurinen pilke silmissään ja sai kuin saikin Carlin nauramaan.

-Minä en tiedä mitä tekisin ilman sinua. Olet koko maailmani,
Carl sanoi ja painoi kasvonsa Hannan hiuksiin.
-Sinun onneksesi sinun ei tarvitse tietää.
-Minulla on harvinaisen näsäviisas vaimo.
-Jätä se alkuosa siitä pois.
-Viisas?
-Kiltti poika. Nyt sinä saat tulla kanssani peiton alle ja tehdä minulle juttuja.
Huoneen täytti Carlin syvä nauru ja hetken päästä kuului ihan toisenlaisia ääniä.

**********

Extra-kuva:

En ole ikinä aikaisemmin nähnyt simien ajatuskupliin tulevan moista! Ilmeisesti Carl pelissäkin pohti kuinka pojasta kasvaa aikuinen.

Tämä osa jälleen keskittyi vähän enemmän Darreniin ja Danieliin. Tulevissa osissa nähdään vähän tasapainoisemmin myös Dantea.

Kuten Persimon tuolla mainitsikin kommenteissa, on Darren ehkä pojista ulkonäöllisesti potentiaalisin äänestyskohde. Pojan luonne vaan on hieman... vinksahtanut? Kerron joka tapauksessa äänestyksen jälkeen mitä olin suunnitellut niille kahdelle, jotka putoavat. Jos Darren on toinen heistä, saatan tehdä hänestä parin osan mittaisen oman tarinan. Ehkä. En osaa omasta puolestani toivoa äänestyksen tuloksesta mitään. Vielä pari osaa, ja sitten yritän saada tuonne sivuun äänestyslaatikon aikaiseksi.