51. Vaikea valinta

Tästä lähtee sitten viimeinen osa ennen äänestystä. Pojat ja heidän luonteensa ovat pääosassa ja vielä viimeiseksi olen tehnyt yhteenvedot heidän luonteistaan ja valottanut vähän suunnitelmia, joita minulla on itse kunkin perijävaihtoehdon varalle.

**********

-Aikuisena ostan kyllä jonkun oikein hienon auton. Siinä pitää olla kunnon kone ja sen täytyy kulkea kuin unelma, kehrätä kuin kissa,
Darren selitti poikien katsellessa autokaupasta kertovaa dokumenttia.

-Ymmärräthän, että sellainen maksaa rahaa,
Daniel kysyi pikkuvanhasti ja inhosi heti itseään. Hän ei näyttänyt mahtavan tälle yhtään mitään.

-Minä haluan enemmänkin auttaa simejä. Ajattelin liittyä Oranssin pallon järjestöön.

( Vrt. Punainen risti )

-Mitä sä ajattelit siellä tehdä,
Dante kysyi hämmästyneenä ja jatkoi:
-Tajuathan sä, että eläminenkin maksaa. Ei pelkällä hyvällä tahdolla ja aikeilla eletä eikä tuoda ruokaa pöytään.
-Ei tietenkään, mutta järjestöllä on pari hyvää duunivaihtoehtoa, joista molemmista maksetaan tosi hyvin. Mua on vähän jo kyseltykin alustavasti.

-Oikeesti? Nyt jo? Onpa ne ärhäköitä. Mä kyllä ajattelin, että haluan tulla kuuluisaksi ja palvotuksi.
-Ei taida Evan palvonnat riittää veljelle,
Darren naureskeli ja Daniel hörähti tahtomattaankin.
-Eva on ihan eri asia.
-Millä lailla,
Daniel tivasi.
-Eva palvoo mua joka tapauksessa. Se pitää mun jalat maassa ja pesee pyykit. Täytyyhän mulla sellainen elämässä olla.

Daniel katsoi Darrenia pitkään ja vakavasti. Dante oli käsittämätön.

Darren pudisti Danielille päätään ja näytti ilmeellään, että ei kannata vaivautua. Jopa hän ymmärsi, että naisella oli enemmän arvoa kuin pelkkänä pyykinpesijänä. Totuus kyllä löisi Dantea vasten kasvoja ennemmin tai myöhemmin.

Päivät tuntuivat kuluvan sukkelaan ja kaksosten syntymäpäivä alkoi häämöttää jo taivaanrannassa. Carl yritti olla ajattelematta asiaa liikaa, joten hän teki mitä aina: kokkasi perheelleen.

Hän katsoi Hannaa huvittuneena kun pojat väänsivät muka niin tärkeää väittelyä puistonpenkkien maalauksen tarpeellisuudesta. Dante tulisieluisena taiteilijana puolusti maalaamisen tärkeyttä ja artistista ilmaisunvapautta värien ja jopa kuvioiden suhteen. Daniel taas liputti yhtenäisen värimaailman puolesta. Darren oli tyynesti hiljaa ja totesi rauhallisesti, että hänestä asia oli aivan yhdentekevä.

-Darren ei ymmärrä mitään  kauneuden päälle,
Dante valitti Danielille ja nuorin veli jähmettyi, vilkaisi veljeään ja kohotti kulmiaan merkitsevästi.
-No jaa. Onhan hänellä Ada,
Daniel vastasi ja Darren nyökkäsi tähän pontevasti.

Nuoret viihdyttivät Hannaa dominopöydän ääressä ja heitä nauratti kuinka pihalla nainen oli kyseisestä pelistä.

-Minä en vaan tajua näitä siirtoja,
Hanna jupisi poikien pohtiessa jo kolmea siirtoa eteenpäin. Nuoret hörähtivät hyväntahtoiseen nauruun ja Hannakin rentoutui hetken päästä.

Carl oli vaatimalla vaatinut, että poikien oli alettava ottaa soittotunteja ja soitettava yhdessä kappaleita. Hänen mielestään se kehitti heidän yhteistyötään ja hitsasi näitä paremmin yhteen. Isä ei ollut täysin väärässä.

-Mitäs kaunis nainen tietää? Käytkö useinkin täällä,
Carl flirttaili Hannalle leikillään.

-Todella usein. Satun pitämään tämän paikan musiikillisesta annista,
Hanna vastasi.
-Ai. Minusta siinä puolessa on vielä hieman kehittämisen varaa,
Carl vastasi ja Dante soitti välittömästi riitasoinnun vastalauseena isälleen.
-Kuten sanoin. Pysy nuoteissa Dante!

-Mitä jospa sinä sulkisit suusi,
Hanna totesi virnuillen.
-Mielellään,
Carl heitti ja vetäisi Hannan tiukkaan suudelmaan.

-Jospa me isäpapan kanssa käymme vähän yläkerrassa keskustelemassa tästä.. eh... musiikillisesta kehittymisestä,
Hanna velmuili ja veti Carlia perässään. Poikien nauru seurasi pariskuntaa.

-Kyllä me kaikki tarvitaan ihan omat talot,
Darren sanoi jotakin vastauksena johonkin Hannan kävellessä ruokasaliin. Hän oli päällisin puolin vilkaisemassa ja vahtimassa, että läksyt tulivat tehtyä ja mitään sopimattomuuksia heidän kattonsa alla ei tapahtunut. Pojat tosin yleensä käyttäytyivät ihan hyvin. Dante vain pyrki vetäytymään Evansa kanssa pimeisiin nurkkiin ja ovien taakse ja heitä sai alinomaan hätyytellä muiden pariin.

-Varmasti tarvitaankin ja minä tiedän jo kuka sinne minun kanssani muuttaa,
Daniel vastasi ja katsoi somasti myhäilevää tyttöystäväänsä.

-Sinä kuulostat ihan huonolta rakkausromaanilta,
Darren sanoi kuivasti.
-Sinähän niitä luet yhtenään,
Daniel kuittasi ja sai vihaisen mulkaisun veljeltään.
-Ennen kuin kumpikaan jatkaa, syökääpä lautaset tyhjiksi ja sitten läksyt,
Hanna sanoi hajamielisen oloisesti, kuitenkin koko ajan tietoisena mitä ympärillä tapahtui.

Dante oli jo siirtynyt ulos läksyjensä pariin.

Muiden lähtiessä ulos Darren huokaisi helpotuksesta ja jäi pohtimaan kemian kaavoja itsekseen.

-Mä en tajua mihin me tarvitaan tätä osaa biologiasta,
Dante jupisi.
-Meistä ei koskaan tule mitään laboratoriorottia!
-Puhu vain itsestäsi,
Daniel tuhahti.
-Ai mitä, aiotko sä labraan töihin?
-En välttämättä, mutta yksi vaihtoehto on lääkärin ura.
-Oho. Respect.

Sinä iltana Carl katseli poikiaan tarkkaavaisesti. Hänellä oli edessään elämänsä vaikein päätös tähän asti. Carl ei lainkaan tiennyt kenestä hänen pojastaan tulisi Wuorenheimon suvun jatkaja, henkilö, jonka harteille hän siirtäisi sukunsa velvollisuudet ja edut. Kaikessa hiljaisuudessa omaisuutta oli nimittäin kertynyt. Vuokra oli ollut halpa, autoedut siihen päälle, joten kaikki Carlin ja Hannan tienaamat simoleonit oli käytetty säästellen ja ylimääräiset siirretty sivuun. Pojilla ei ollut aavistustakaan heidän varallisuudestaan. Nyt Carlin tehtävä oli kuitenkin punnita kenelle hän tuon omaisuuden laskisi käytettäväksi. Hän toivoi, että keskustelut poikien ja Hannan kanssa auttaisivat tekemään päätöksen mahdollisimman pian.

**********

Daniel
Kuumuuden ystävä, ulkoilmasim, siisti, ruokavirtuoosi

Daniel on perheen kunnollinen poika. Harrastaa urheilua, tekee kaiken isänsä mieliksi, tekee sen mahdollisimman hyvin. Hänen elämänsä sävelet on selkeät. Yhtä varmalla otteella kuin Daniel pitelee bassoaan, hän pitää käsissään tulevaisuuden avaimia. Jos Daniel valitaan perilliseksi, hänestä tulee lakimies, muussa tapauksessa lääkäri. Lakimiehenä Daniel lähtee ottamaan selvää Wuorenheimojen menneisyydestä ja isoisänsä kuolemasta. Mitä hän saa selville ja minne se johtaa: se selviää, jos valitsette hänet.

Dante
Nero, taiteellinen, onnekas, kapinallinen

Dante on taiteellinen nero, kapinallinen, ilkikurinen ja aina toinen silmä johonkin naiseen kiinnittyneenä. Hän rakastaa Evaa, mutta kun maailma on niin täynnä kaikenlaisia naisia ja tilaisuus tekee varkaan, varsinkin tällä verenperinnöllä, jossa rikos kannattaa aina. Jos Dante valitaan perilliseksi, hänestä tulee rocktähti/laulaja. Hän on syntisen komea ja naiset lakoavat hänen jalkoihinsa. Evalla on täysi työ hänen kaitsemisessaan, paitsi että Evakin on hieman levoton luonteeltaan. Heidän yhteiselämästään ei tule puuttumaan menoa ja meininkiä.

Darren
Sikeäuninen, kaikesta kiinnostunut, kurinailainen, vastustamaton

Darren on perheen musta lammas. Hän on kärsinyt eniten Shannonin lähdöstä. Poika elää muuriensa keskellä, valmiina sulkemaan ulos jokaisen, joka tulee liian lähelle ja yrittää päästä niiden muurien läpi tai yli. Ada on poikkeus. Suloinen Ada on tehnyt jotakin, jota Darren ei uskonut mahdolliseksi: löytänyt tiensä hänen sydämeensä. Darrenin rakkaus tosin on kaksiteräinen miekka. Se on synkkää ja omistavaa ja se vaatii joko hyvin vahvan naisen tai tarpeeksi heikon, joka alistuu sen alle. Darrenista tulee liikemies. Hän haluaa ympärilleen materiaalista hyvää, sillä vain käsinkosketeltava omaisuus on jotakin, jota Darren ymmärtää täydellisesti. Adalla on avaimet Darrenin muurin oveen, mahdollisuudet päästää hänet maailmaan. Osaako hän käyttää ne oikein?