52. Aikuisuuden kynnyksellä

Ja uusi perillinen on:

DANTE!

Dante voitti niukasti yhdellä äänellä, joten tällä mennään ja aloitan uuden pelipohjan valmistelun pikkuhiljaa. Pysyttäydymme hetken koko perheen parissa, jotta Darrenista ja Adastakin saadaan täysi-ikäiset ja sen jälkeen koko perhe muuttaa uuteen kaupunkiin.

Kiitos kaikille äänestäneille!

**********

Evan sisaret pitivät huolta, että hurmaava Dante ei joutunut harhateille kun Eva itse ei ollut paikalla. Sopimus oli sanaton. Senpä vuoksi poika vietti varsin usein koulun jälkeen aikaa Erikssonien kotona vaikkei tyttöystävä ollut edes paikalla.

-Darren ei ole muutamaan päivään halunnut nähdä ollenkaan,
Ada valitti ja huomio oli enemmän pojassa kuin läksyjen parissa.

-Darrenilla on ollut isän kanssa kiireitä,
Dante vastasi tasaisesti. Hän ei tosiasiassa tiennyt mitä veljen päässä liikkui, mutta koska Darren oli sitä, hänen veljensä, tämän puolia oli pidettävä ja tyttöystävän huolia hälvennettävä mahdollisuuksien mukaan.
-Olisi hän silti voinut edes soittaa,
Ada mutisi ja kyynel pyrki väkisinkin silmäkulmaan.
-Hyvä ruoka, parempi mieli. Tulkaahan tytöt ottamaan,
Dante vaihtoi puheenaihetta.

Iida katsoi hieman huolestuneena sisarensa perään.
-Jos vain pystyt, niin sanotko Darrenille että soittaa edes,
hän kuiskasi hyvin hiljaa Dantelle. Poika nyökkäsi, vaikka tosiasiassa hänellä ei ollut aikomustakaan puuttua veljensä elämään ja toimiin. Hänen mielestään oli ehdottomasti parempi, että jokainen huolehti itse omasta tontistaan.

-Oi, onpa tämä hyvää,
Iida kehui ja äänsi suorastaan lauloi ylistystä Danten Dim Sumille.
-Suvun sisäinen resepti,
poika myhäili tyytyväisenä.

-Se on hyvä, että osaat valmistaa ruokaa, sillä Eva on keittiössä täysi tumpelo. Se ei tietenkään ole kovin kauniisti sanottu, mutta totta.
-Näin olen ymmärtänyt. Olemme sivunneet tätä aihetta ja olen todennut hänelle, että ei huolta. Me veljekset kyllä osaamme pitää naistemme vatsat täysinä.
-Olipa aika... hmm... Tuon voi ymmärtää kahdella eri tavalla,
Iida totesi ja kurtisti hieman kulmiaan.

-Minä puhuin kyllä ihan ruuasta. Likaisuus on ihan puhtaasti kuulijan korvassa,
Dante vastasi huolettomasti ja Iida tunsi piston sisimmässään. Hän ei saisi ajatella aina pahinta sisarensa poikaystävästä. Dante oli flirttailija, se piti paikkansa, mutta ainakaan hän ei tiennyt tämän pettäneen Evaa ja poika piti hänen sisareensa kelvollisesti yhteyttä. Ehkä vähän liiankin kelvollisesti, Iidan mielestä.

-Eva saa sinusta kyllä vielä kelpo miehen,
Iida sanoi tyytyväisenä. Hän ei nähnyt kuinka Dante loi häneen varsin hempeän katseen. Poika ei voinut olla miettimättä miltä noita huulia tuntuisi suudella... Eva oli loistava suutelija ja Dante kaikin puolin muutenkin tyytyväinen tyttöystäväänsä, mutta.. no, saihan sitä pohtia.

**********

Carl yritti keskittyä raportteihinsa epätoivoisesti.

Häntä ei häirinnyt poikien soitto, sillä nämä kehittyivät loistavasti ja heidän musisointiaan oli nykyään jo nautinto kuunnella. Ei. Carlin mieli askarteli aivan muissa asioissa. Hänen piti päättää kuka pojista hyötyisi perijän asemasta eniten.

Turhautuneena mies sulki tietokoneensa kannen vähän liiankin kiivaasti. Hän kohtasi pöydän toiselta puolelta heti Hannan tyynen katseen.

Nainen käveli hänen eteensä ja katsoi syvälle silmiin, sanomatta sanaakaan, kuin lukien jokaisen ajatuksen Carlin pään sisältä.

Mies näytti uupuneelta ja sitä hän olikin. Viimeiset ajat mieli oli askarrellut saman ongelman kimpussa ja päättäminen tuntui mahdottomalta.
-Rakas,
Hanna sanoi lempeästi.

Carl veti naisen tiukkaan syleilyyn.
-Olen niin väsynyt,
hän sanoi ja jatkoi:
-Tunnen itseni vanhaksi.

-Ja höpsistä kultaseni. Sinä olet vielä viriili mies ja viime yönäkin todistit sen. Kolmeen kertaan,
Hanna painotti ja sai kuin saikin Carlin naurahtamaan.

-Kultaseni, kun kaksosten syntymäpäivät on vietetty, keskustelet poikien kanssa, yhdessä tai erikseen. Kyllä se menee ihan hienosti ja varmasti saat vastauksen kysymykseesi jota pohdit. Luota itseesi ja luota poikiisi. Me olemme kasvattaneet heistä hienoja nuoria miehiä,
Hanna rohkaisi.

-Niin olemme. Miten tulisinkaan toimeen ilman sinua,
Carl huokaisi ja mieli helpottui. Hanna löysi aina oikeat sanat.
-Suutele minua ja lähde sitten töihin. Minunkin täytyy mennä. Sisaresi tulee asiakkaakseni.
-Käskystä rouva.

-Katso nyt minua! Harmaa ja kaikkea! Ihan kauheaa! En ole yhtään valmis näyttämään vielä tältä, sillä en tunne itseäni vanhukseksi, vaikka minulla keppi onkin kourassa.
-Clara -kulta, tulit juuri oikeaan paikkaan. Annapa kun minä vähän mittailen ja teen sinulle taikojani.

-Sinä totisesti teet taikoja! Pidän niistä,
Clara totesi hunajaa äänessään. Nainen oli enemmän kuin tyytyväinen muutokseensa. Hän ei ollut vielä vanha, vaikka vanhus toki olikin ja polvet olivat menneet roistojen perässä juoksemisesta niin rikki, että hänen kepin kanssa piti kävellä nykyisin.

-Menehän kotiin hurmaamaan miehesi. Illalla on kaksosten syntymäpäivät. Älkää unohtako.
-Kuule, voi olla, että emme Eddyn kanssa pääse niihin kinkereihin. Sen verran kuuma pantteri minusta sukeutui,
Clara heläytti naurun ja iski silmää kälylleen.

Niin kävi kuin kävikin, että Danielin ja Danten syntymäpäiviä päädyttiin viettämään perhepiirissä. Itsekseen myhäillen Hanna pohti, että mahtoiko Clara tosiaan olla vällyissä kierimässä miehensä kanssa parhaillaan.

Hän ei ihmettelisi sitä lainkaan tämänpäiväisen perusteella. Sen pidemmälle nainen ei kuitenkaan halunnut ajatustaan viedä. Tänään oli kysymys kaksosista.

Carlin sisin melkein mureni hänen katsoessaan rakkaita poikiaan. Niin isoja jo! Hän ei ollut vielä lainkaan valmis tähän. Ei lainkaan.

-No veli, joko tiedät mitä toivot,
Dante kysyi veljeltään.
-Tietenkin tiedän,
Daniel vastasi itsevarmasti.

Dante taas joutui miettimään pienen hetken omaa toivettaan.

Lopulta Dante kuitenkin oli se, joka puhalsi kynttilät kakustaan ensimmäisenä.
-Tässä sitä mennään, kohti aikuisuuttaa,
hän hihkaisi ja sai kaikki nauramaan ääneen.

**********

Extra-kuvia:

Dante aikuistuneena. Valmiina valloittamaan maailman. Tai no, ainakin seuraavan kaupungin. Ja naisen. Tai jotain ;-)

Nero, taiteellinen, onnekas, kapinallinen, toivoton romantikko

Rintakarvat - grrr =D

Daniel sliipattuna ja laitettuna. Pojastahan suoriutui oikein komea!

Kuumuuden ystävä, ulkoilmasim, siisti, ruokavirtuoosi, lukutoukka.

Kaksoset on kyllä kasvoiltaan osin ihan eri näköisiä! vrt. silmät ja suu.

Kaupungissa liikkuu mm. tämän näköisiä simejä ja tämä kaupunki siis oli My Sims Realtyn asuttamaton ja tontiton ympäristö! Oli pakko ottaa kuva ja näyttää, että Hanna ei ollut ainoa laatuaan näistä kauniista simeistä.