55. Sisarusten välisestä rakkaudesta

Sen pidemmittä puheitta, tässä on seuraava osa, olkaa hyvät =)

**********

Iidan synnytys käynnistyy juuri sinä aamuna, kun Danielin on tarkoitus palata Roaring Heightsista. Hän parkuu, että ei halua synnyttää ennen kuin mies on paikalla. Dante toteaa tyynen rauhallisesti, että haluaa Iida sitten mitä tahansa, vauva syntyy ja on parempi lähteä sairaalaan. Hän lupaa viestittää Danielille ja pitää tulevan isän tilanteen tasalla.

Vaikka kivut ovat kovat, ei Iida anna Danten ajaa autollaan. Vaihteet ovat omanlaisensa, hankalat, ja auto voi tukehtua kesken matkan jos sitä käsittelee väärin. Dante katsoo Iidaa pitkään ja kärsivällisesti, mutta se ei auta. Mies ei ole koskaan aiemmin pelännyt yhtä paljon. Hän puristaa kouristuksenomaisesti penkkiä molemmin käsin.

Sairaalan ovella Iida jää vielä katsomaan, odottamaan. Eikö Danielin auto jo näkyisi tien päässä? Nainen niin toivoo, sillä vaikka Dante on yllättävän hienosti hänen tukenaan tässä tilanteessa, ei tämä ole kuitenkaan Daniel.

Iida parkaisee ja housut kastuvat lapsivedestä.
-Nyt nainen, sisälle,
Dante komentaa ja haikeasti peräänsä katsellen Iida yhä odottaa miestään saapuvaksi. Hän ei tiedä, että Daniel on juuri pari askelta aikaisemmin saapunut sairaalaan takaovesta. Hän olettaa Iidan olevan jo sisällä.

Tämä kaikki jännitys on Carlille liikaa. Hän lähtee purkamaan itseään kuntosalille. Kunnon hyvä rytmi juoksussa ja hengityksessä auttaa tyhjentämään pään paremmin kuin viina koskaan. Hän ei ymmärrä simejä, jotka juovat. Ei ole koskaan ymmärtänyt. Jokaisen heistä pitäisi kokeilla juoksemista.

Televisiossa pyörii joku luokattoman huono kauhuleffa. Carl ei ehdi seurata sitä. Hän lisää vauhtia ja suorittaa treenin tavallista nopeammassa ajassa loppuun ja hyvä niin.

Kotona kuuluu puhinaa ja äänekästä valitusta. Carl tunnistaa nämä äänet.
-Jaha, se on aika. Rouva on hyvä vaan ja siirtyy pikkuhiljaa autoa kohden. MINÄ ajan,
Carl painottaa.
-Ajat, ajat,
puhisee Hanna ja lyllertää Carlin perässä autolle.

Ovella vastaan tulevat Iida, Daniel ja heidän tuoreet pienokaisensa Päivikki ja Jonas. Hanna yrittää jäädä kujertelemaan vauvoille, mutta Daniel ohjaa isäänsä kärsivällisesti vilkaisten vaimoaan eteenpäin. Carl kävelee kohti sairaalan ovia.
-Tulehan nyt Hanna. Sinulla on kohta oma lapsi paapottavana. Siinä on meille käsityötä vähäksi aikaa riittämiin.

Totta totisesti niin onkin. Heitä syntyy kaksi. Daisy ja Davina. Riverviewn vedet tosiaankin ovat hedelmälliset, sillä myös Ada on ollut synnyttämässä samaan aikaan, viereisessä salissa, ja sieltä kantautuneiden Darrenin innostuneiden tiedonantojen mukaan he ovat saaneet kaksi poikaa, Petrin ja Mikaelin.

Eva lukee lehteä vanhusten saapuessa kaksostensa kanssa. Hän onnittelee innottomasti, katsoo kohteliaasti vauvat läpi kun heitä esitellään, mutta tyhjyys humisee hänen sisällään ja se vie ilon hänen elämästään.

Eva ei ymmärrä miksi lasta ei kuulu. Miksi hänen kohtunsa ei vieläkään kanna?

Yrittämisen puutteesta se ei johdu, sillä Dante on aina valmis, oli syy mikä tahansa. Evalle rakastelusta on kuitenkin kadonnut ilo. Siitä on tullut työtä, suoritus. Sillä on tarkoitus miksi sitä tehdään eikä tarkoitusta vain kuulu. Elämän täyttymys jää saamatta.

Jopa niinkin vahva sim kuin Eva alkaa haurastua, epäillä itseään, syytellä omaa kehoaan. Hän pitää itseään kasassa rutiinien avulla, yrittää olla näyttämättä kuinka paljon häneen sattuu ja kuinka tyhjältä hänestä tuntuu.

Vauvojen itku raastaa hänen korviaan. Hän huomaa miettivänsä, että niin vanhat simit kuin Hanna ja Carl eivät ansaitse saada lapsia enää, säikähtää. Sydän lyö aina vähän epätasaisesti, nyt rytmihäiriö pahenee.

Vuoteen petaaminen vie aikaa. Se on työ, jonka Eva osaa, johon hän kykenee, joten hän tekee sen huolella. Eva suoristaa selkänsä ja päättää käydä tekemässä jotain. Hän tarvitsee jotain. Kampaaja. Niin. Hän tarvitsee uuden kampauksen.

Koska hänen kaksosensa järjestelee parhaillaan juhlia, Eva käy esittelemässä uutta kampaustaan ensin pikkusisarelleen. Ada on kuin Amerikan etelän naiset, sellaiset, joita näkee elokuvissa. Hän puhuu venytellen, hänessä on salattua voimaa, vaikka hän näyttääkin niin kovin heikolta. Ada on aina huoliteltu, käsineet kädessä. Eva huomaa kadehtivansa sisartaan. Katsellessaan Adan täydellistä kampausta häntä jo harmittaa, että hän leikkasi omat pitkät kutrinsa.

-Millaista se arki kaksosten kanssa on,
hän kysyy kohteliaasti ja katuu jo, että tuli vierailulle. Tämä oli virhe. Hän tietää sen nyt, mutta enää ei voi perääntyä. Hänen täytyy näyttää ulospäin samalta kuin ennenkin. Kohteliaisuus ja käytöstavat ennen kaikkea.

-Ihan mahtavaa! Darren on palkannut meille oikein kunnon nannyn hoitamaan lapsia ja se onkin tarpeen, sillä olen taas raskaana!
Evan vatsanpohjassa jysähtää ja sappi kiertyy astetta verran kireämmälle.
-Jokos teille on tulossa perheenlisäystä,
Ada kujertaa ja hymyilee leveää, onnellista hymyään.
-Ei, ei vielä,
Eva kiristää sanat ulos hampaidensa välistä. Ne maistuvat pahalle. Hänen tekisi mieli sylkästi ne sanottuaan.

-Ei se vaadi siskoseni muuta kuin ahkeraa peiton heiluttelua. Näillä geeneillä ei voi olla muuta kuin hedelmällinen,
Ada huomauttaa ymmärtämättä lainkaan miten satuttaa sisartaan. Hänen mielestään vitsi on hyvä.

Ensimmäisen kerran elämässään Eva haluaisi lyödä sisartaan. Hän on aina suojellut Adaa tähän asti, sillä tyttö on häntä nuorempi, tai nainenhan tämä nyt jo on, mutta Eva ajattelee Adaa vieläkin tyttönä. Hän haluaisi lyödä niin kovasti, että lyönnin aiheuttama kipu tuntuu jo hänen kämmenessään. Samassa Darren hihkaisee vauvojen olevan hereillä ja kutsuu Evaa katsomaan.

-Tui-tui pikkuinen. Katso, siellä menee isi. Isi menee siellä,
Eva lepertelee toiselle pojista. Hänellä ei ole aavistustakaan kumpi hänen käsissään on.

Samaan aikaan, oven toisella puolella, Ada oksentaa tuskaisesti, vaikertaa. Evan kasvoille syttyy pieni, ilkeä hymy. Ei sentään pelkkää onnea ja auvoa ole Adankaan raskaus.

Viereisessä talossa Carl ja Dante ovat lupautuneet lapsenlikoiksi siksi aikaa kunnes Iida saa juhlansa järjestykseen. Carl ei ole millään tahdo uskoa tätä vauvantuoksun määrää. Hän tuntee olevansa taivaassa.

Dante tykkää leikkiä pienen veljentyttärensä kanssa.
-Älä syö sedän nenää, älä syö sedän nenää! Ai-ai-ai-ai,
hän valittaa ja saa Päivikin kikattamaan ääneen. Dantesta tulisi hyvä isä, Carl ajattelee. Hän alkaa itsekin olla jo huolissaan Evan lapsettomuudesta. Suvun pitää jatkua ja Carl pohtii, valitsiko hän aikoja sitten kuitenkin väärin, muistaa heti, että eihän hän valinnutkaan. Pojat valitsivat hänen puolestaan. Miksi Danten piti saada juuri hedelmätön sisar, miettii Carl hetken ja häpeää sitten ajatustaan. Eva on oikeasti hyvin herttainen tyttö. Hän ymmärtää kyllä miksi tämä on tätä nykyä niin nyrpeä. Carl päättää puhua Danielin kanssa.

Darrenilla kesäpäivän juhlat ovat jo pitkällä valmiina, kun astianpesukone yhtäkkiä sanoo sopimuksensa irti. Nopeasti Carl korjaa koneen ja käy etsimässä lattialuutun.
-Isä, anna olla,
Darren sanoo närkästyneenä. Ei isän pidä joutua siivoamaan hänen kotonaan.
-Minä nyt vaan vähän autan.

-Isä hei, ole hyvä ja jätä se. Mene altaalle,
Darren käskyttää ja Carl huokaisee, luovuttaa.

Kuuma ilma käy päälle heti, kun Carl astuu takapihan ovesta ulos. Tällaisessa kuumuudessa taju lähtee todella nopeasti, hän ajattelee. Suojatulle takapihalle ei käy edes pienen pientä henkäystä tuulesta. Ainoa inhimillinen paikka on allas ja sinne kaikki ovat jo suunnanneetkin.

Ei ole lienee mikään yllätys, että Darren valmistaa Dim Sumeja. Jokainen niitä maistanut haluaa saada aina lisää, sillä ne ovat suorastaan täydellisiä. Enemmänkin. Wuorenheimot suojaavat Biyun reseptiä kuin valtiosalaisuutta ja myhäilevät hiljaa tyytyväisinä muiden huokaillessa onnesta jokaisella suupalalla.

-Otetaankos poika hyppykisa,
Carl kysyy Danielilta ja punapäinen nuorukainen on heti valmiina haasteeseen.
-Minä pesen sinut mennen tullen vanhus,
hän sanoo hellästi kiusoitellen, varmana voitostaan.

Kun Carl hyppää laudalta ilmaan, Danielin naama venähtää. Hänen olisi pitänyt tietää, että tässä oli jokin koira haudattuna.

-Et viitsisi olla mahtailematta isä,
hän sanoo nuivasti ja Carl nauraisi ääneen, ellei hän olisi juuri sukeltamassa veteen.

**********

Extra-kuva

Ettäs kehtaatte! Lapsen aikana!



Danten ja Evan tilanne alkaa olla aika ikävä ja nainen tarvitsee selkeästi apua. Liitolla ei ole mahdollisuuksia jatkua, jos raskautta ei kuulu. Tilanne syö Evaa sisältä eikä Dante ymmärrä ollenkaan mitä hänen vaimonsa käy sisäisesti lävitse. Löytävätkö he yhteisen tien ja saako Eva apua ilmeiseen hedelmättömyyteensä?