57. Syyllisyyden eri muodot

Sen enemmittä puheitta jälleen seuraavaan osaan, olkaapa hyvät.

**********

-Aivan järkyttävä nälkä,
Dante puhisee aamulla ja katsoo tyytyväisenä isänsä lautasta. Ruokaa on onneksi tässä talossa aina valmiina.
-Olen lähdössä töihin. Muista käydä hakemassa Eva lentokentältä,
Carl vielä varmistelee ennen kuin suuntaa ovesta ulos. Dantea ärsyttää hieman. Eva selviäisi kyllä taatusti itsekin lentokentältä kotiin, hän arvelee, mutta toisaalta on hauska kuulla mitä matkalla on tapahtunut. Vaimo on ollut poissa pitkään. Dante miettii, että tuskinpa kiinalainenkaan lääketiede pystyy tekemään mitään Evan ongelmalle ja se on sinällään sääli, sillä tämä on hyvä vaimo, lopultakin.

Dante on lopettelemassa aamupalaansa, kun Hannan puhelin soi.
-Mitä ihmettä? Täysin vieras numero,
Hanna hämmästelee puoliääneen. Hänen ajatuksensa askartelevat jo kaksosissa ja näiden aamupuuhissa. Hänen pitäisi joutua niiden pariin. Hanna kuitenkin vastaa puhelimeen.

-Hanna Wuorenheimo.
On hyvin pitkään hiljaista, niin hiljaista, että jokin äkkiä kiertyy Danten vatsassa itsensä ympärille ja puristaa tiukasti. Hän ei tiedä mistä ennakkoaavistus tulee, sillä yleensä hänellä ei sellaisia ole.

-Mitä sanoitte? Että Eva ei ole tulossa? M-mutta hänhän on lentokoneessa...
Jälleen hiljaisuus ja sitten järkyttynyt, vapiseva huokaus.
-Teillä on Eva? Mitä te tarkoitatte? Vastatkaa!
Hanna huutaa puhelimeen hysteerisenä.

Danten loppu ruoka jää syömättä ja hän tuntee hetkellisen riipaisuun laittaessaan rippeet roskiin. Ruokahalu on kuitenkin juuri kadonnut. Hän kuvitteli pelänneensä Iidan kyydissä enemmän kuin koskaan, mutta Hannan sanat repivät asioita rikki hänen sisällään ja Dante luhistuu pikku hiljaa vapisevaksi kasaksi.

Hän hengittää vaivalloisesti kuunnellessaan Hannan loppua puhelua.
-Lunnasrahat? Mitä te haluatte? Miksi te teette tämän? Mitä me olemme teille tehneet? Haluan kuulla Evan äänen!
Puhelin suljetaan toisessa päässä ja ääriään myöten järkyttynyt Hanna kääntyy katsomaan Dantea silmät suurina. Niistä loistaa kauhu.
-Heillä on Eva. Se on joku rikollisjärjestö, sanoivat nimenkin, mutta en ehtinyt ymmärtää sitä. Haluavat lunnaita. Soita isällesi.
Hannan huulet ovat kylmät ja turtuneet. Hän soittaa nopeasti lastenhoitajan paikalle. Hänen on päästävä hetkeksi omiin oloihinsa. Nyt. Hanna hajoaa palasiksi.

Dante päästää ensin lastenhoitajan sisälle ja näppäilee sitten isänsä numeron. Tämä ei ensin vastaa vaan lyö luuria korvaan. Sitkeästi Dante soittaa uudestaan ja uudestaan.

-Mitä on tapahtunut,
Carlin ääni kuuluu huolestuneena luurin kautta. Hän on ymmärtänyt poikansa sitkeistä yhteydenottoyrityksistä, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Hän pelkää, että Evan lentokone on pudonnut ja nainen kuollut matkalla. Se mitä Carl kuulee, onkin jotain paljon, paljon hirveämpää.
-Eva on siepattu.
-Mitä?!

-He soittivat Hannalle...
-Miksi he Hannalle soittivat?
-En tiedä. Ehkä siksi, että sinun puhelinnumerosi on salainen?
-Niin tietenkin.
Carl hieroo otsaansa turhautuneena. Päätä on alkanut särkeä juuri vietävästi.
-Mitä he sanoivat?
-Että haluavat lunnaita.
Dante kuulee, kuinka isä näpyttelee jotakin taustalla.

-Kerro tarkemmin.
-En minä tiedä. Kysy äidiltä.
Tässä hetkessä Hannasta on tullut Dantelle äiti. Hän ei ole nähnyt Shannonia aikoihin, vaikka nainen muutti heidän perässään samaan kaupunkiin. Hanna on vuosikaudet ollut Dantelle ja pojille enemmän äiti kuin Shannon koskaan.
-Minä yritän koko ajan soittaa hänelle, mutta hän ei vastaa.

Hanna ei vastaa, sillä hän on sulkenut puhelimen. Hän kyyhöttää pihan perällä, puutarhassa, yrittää istuttaa uusia puita. On istuttavinaan niitä. Tekevinään jotakin.

Nyyhkytys repii hentoja harteita. Hänen ei olisi pitänyt laskea Evaa Kiinaan. Hän tiesi, että jotakin tapahtuu. Hän olisi voinut sanoa jotain, estää Evaa lähtemästä. Hanna ei kestä tätä syyllisyyttä, joka korventaa hänen sielunsa ja saa sisuskalut sulamaan. Omassa yksinäisyydessään Hanna itkee, lohduttomasti.

Aika kuluu ja arki on pakko elää, Hanna ajattelee. Hän kantaa syyllisyyttä harteillaan ja joka päivä se lyö häntä aavistuksen alemmaksi. Daisysta ja Davinasta on kuitenkin pakko pitää huolta.

Daisy perii isänsä tummat hiukset ja äitinsä selkeät kasvonpiirteet.

Davina taas on isänsä kuva muuten, mutta hiusten väri tulee äidiltä.

Daisy ja Davina pitävät aikuiset arjensyrjässä kiinni. On pakko jaksaa, tehdä, olla, elää. Lapset tarvitsevat hoitoa, he tarvitsevat peilin, josta heidän omat tunteensa ja ilmeensä heijastuvat.

Hanna etääntyy Carlista, ensimmäisen kerran kaikkien aviovuosien aikana. Carl katsoo vaimoaan haikeasti, ymmärtäen. Hän ei tiedä miten helpottaisi Hannan oloa, sillä tietää tämän kantavan syyllisyyttä asiasta, johon ei ole syyllinen.

Hän haluaisi kutsua vaimoaan nimeltä, pyytää tätä polvelleen istumaan, koskettaa hellästi huolen uurtamia ryppyjä tämän kulmien välissä. Se olisi kuitenkin turhaa, sillä Hanna ei tule. Nainen on etäinen, torjuva.

Carl yrittää jälleen kerran kaivaa jotakin tietoja Triadista. He ovat saaneet uusia puheluita, sähköpostiin on tullut tilinumero, jonne rahat voi maksaa. He ovat maksaneet, mutta Evaa ei kuulu. Triadi haluaa enemmän. Carl on turhautunut ja kokee syyllisyyttä, koska ei saa tilannetta hallintaansa. Hän purkaa kaiken tekemällä työtä hartiavoimin.

-Minä löysin jotakin,
Carl yhtäkkiä henkäisee.
-Mitä,
Hanna kysyy hieman kireästi.
-Täällä on jotakin todella vanhoja lehtiuutisia Twinbrookista. Löysin niistä Biyun ja Aleksin nimet.

Hanna kävelee paikalle sydän pamppaillen. Hän haluaa, että tämä painajainen loppuu. He eivät ole kuulleet Evasta mitään sen jälkeen, kun sieppaajat kertaalleen antoivat tämän lukea jotakin etukäteen kirjoitettua tekstiä puhelimeen.
-Aleksi ilmeisesti matkusti Kiinaan varsin usein, senkin jälkeen, kun hän oli mennyt Biyun kanssa jo naimisiin. Saan varmaan poliisissa kaivettua vanhoja matkalipputietojakin ylös, mutta minulla on jo aavistus...
-Hän työskenteli Triadille,
Hanna täydentää.
-Niin minä epäilen. Hän ja Biyu kuitenkin kuolivat rauhallisesti omalla ajallaan, joten jotakin on täytynyt tapahtua sen jälkeen. Isänihän kuoli varsin nuorena. Yritän kaivaa tiedot hänen kuolemastaan esille ja selvittää pohjia myöten, mistä tässä on oikein kysymys.

Hanna tarttuu Carlia olkapäästä ja vetää miehen hennolla otteella ylös ja syliinsä.
-Ihan mitä tahansa, mutta tuo se lapsi kotiin. Tuo Eva kotiin,
Hannan ääni murtuu ja kyyneleet alkavat valua valtoimenaan hänen poskiaan pitkin. Carl tuntee kuinka nainen vapisee, ei päästä irti. Tämän lähemmäksi Hannaa hän ei juuri nyt pääse.

Dante potee omalla tahollaan syyllisyyttä siitä, että hän ei ollut Evalle kunnon aviomies, kun tämä olisi sitä tarvinnut. Hän olisi voinut pyytää naista siirtämään matkaansa lähitulevaisuuteen ja mennä mukaan, mutta ei. Hän ei halunnut. Dantea koko lasten saaminen ei ole kiinnostanut lainkaan eikä hän ole ymmärtänyt miksi Eva on ollut asian johdosta niin tuskainen. Hyvähän heidän on ollut olla ihan näinkin. Jos hän vain olisi ymmärtänyt...

Dante suuntaa siihen ainoaan paikkaan, jossa pystyy hukuttamaan edes osan syyllisyydestään. Baarimikko on tällä kertaa vähän vanhempi nainen, hemaiseva kylläkin, ja Dante pohtii, josko tämän kanssa onnistuisi pieni flirttailu ja kenties muunkinlainen murheiden hukuttaminen vähän myöhemmin, sulkemisajan jälkeen.

Hän katsoo naista toinen kulma koholla ja iskee väsynyttä juttua. Se kuulostaa hänen omiinkin korviinsa auttamattoman väärältä.
-Aika tyhjän oloista täällä tänä iltana,
Dante lopulta sanoo vähän hämillään.

Nainen kumartuu vielä aavistuksen lähemmäs ja sanoo matatalla, hiljaisella äänellä:
-Kerron sinulle salaisuuden.
-No?
-Täällä on tyhjää tänään.

Dante on hetken typertynyt ja hymyilee sitten vaisusti.
-Herra Wuorenheimo lähtee ehkä etsimään seuraa jostakin muualta tänä iltana,
baarimikko kehottaa ja kääntää huomionsa lasien putsaamiseen. Dante huokaisee, laskee lasin alas ja lähtee siihen ainoaan paikkaan, jonne tietää olevansa tervetullut, myös tänään.

**********

Näin siis selvisi, mitä Kiinassa tapahtui. Eva siepattiin ja hänestä vaaditaan lunnaita. Vaikka niitä on maksettu, mitään ei näytä tapahtuvan. Mitä luulette, selviääkö Eva seikkailustaan hengissä? Palauttavatko sieppaajat hänet ehjänä takaisin?