Tässä se vihdoin tapahtuu: Evan paluu. Pidemmittä puheitta itse osaan. Itse osaa varten tulee poikkeuksellisesti musiikki. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan.
**********
Eva saatetaan miehensä luokse ja nainen katsoo tätä muukalaista varuillaan. Hän ei tahdo millään uskoa, että on vihdoin vapaa, kotona. Ilma tuoksuu raikkaalta, ihan toiselta kuin... Eva ei ajattele asiaa loppuun. Hän nyyhkäisee hiljaa ja pyyhkii kauhuissaan pois poskelleen valuneen kyyneleen. Hän lakkasi itkemästä kauan aikaa sitten. Dante havahtuu.
Eva on kuin villieläin, valmiina pakenemaan. Hänen katseensa satuttaa Dantea pahemmin kuin mikään koskaan aiemmin. Missä on hänen rohkea vaimonsa? Evalla ei ole lainkaan meikkiä, hiukset ovat likaiset ja huolittelemattomat. Eva näyttää nuorelta tytöltä, liian nuorelta ollakseen kenenkään vaimo.
-Eva.
Kaipaus hyökyy Danten ylitse ja hän yhdellä notkealla liikkeellä nousee ylös tuolista, vetää Evan syliinsä.
-Eva.
Nainen vapisee kuin haavanlehti ja ovathan naiset ennenkin Danten käsivarsilla vapisseet, mutta tämä on jotakin muuta. Danten sydän särkyy vielä vähän lisää hänen tajutessaan Evan pelkäävän.
Kauhuissaan nainen alkaa vetäytyä irti. Sellaista pelkoa Dante ei ole koskaan kenenkään silmissä nähnyt ja häneen sattuu niin pahasti, että miehen tekisi mieli repiä jotakin rikki. Kuka on tohtinut satuttaa hänen vaimoaan tällä tavalla?
Särkynyt enkeli, ajattelee Dante vaimostaan. Eva vetäytyy, ei katso silmiin. Kyyneleet kirvelevät Danten silmien takana, mutta hän ei voi vuodattaa niitä. Ei voi, sillä Eva tarvitsee hänet vahvana, kalliona.
Hän yrittää varovasti ottaa vaimoaan kädestä, mutta tämä vetäytyy kauemmas, vielä kauemmas, nostaa kätensä torjuvasti tavoittamattomiin. Dante on eksynyt. Hän ei tiedä miten tällaisessa tilanteessa toimitaan, miten edetään. Hän haluaisi kietoutua vaimoonsa kuin liaani, antaa tälle oman voimansa, suojella tätä kaikelta, mutta hän ei tiedä mitä tehdä, että Eva ei hajoa palasiksi.
Eva kääntää katseensa sivuun, hiukset valahtavat kasvoille, katsoo maata Danten vieressä. Häntä ei ole koskettu pitkään aikaan hellästi. Kosketus tarkoittaa hänelle kipua, kauhua, unettomia öitä. Se tarkoittaa huutoja, kirkumista. Ääniä. Hänen omaansa ja muiden.
-Mennään. Minä vien sinut kotiin,
Dante sanoo heikosti. Kotiin? Onko hänellä koti? Eva ei tiedä, ei muista.
Hän istuu varovasti auton silkinpehmeille nahkapenkeille. Täällä tuoksuu vieläkin uudelta. Hän tavoittaa myös Danten tuoksun ja se tuo hänet kiusallisen tietoiseksi omasta löyhkästään. Hän ei ole saanut peseytyä kunnolla aikoihin.
Kun he ajavat sillalle, muistijälki iskee nuolen tavoin Evan aivojen läpi ja hengitys lakkaa hetkeksi. Hän pohti silloin, että miltä hänestä mahtaa tuntua kun hän seuraavan kerran ajaa tämän sillan ylitse. Miltä hänestä nyt tuntuu? Eva ei tiedä. Hän ei kykene erittelemään enää yhtä tunnetta toisesta. Jäljellä on vain silkka kauhu.
Dante astuu ovesta ensimmäisenä ja varovaisesti Eva seuraa perässä. Hän yrittää tunnistaa miehen, ei tahdo ymmärtää kuka tai mikä tämä on. Liian kauan, hän ajattelee. Häntä on hajotettu liian kauan.
Hän katsoo käytävää ja tavoittaa olohuoneen. Paikka on samalla tuttu ja tuntematon. Hajujälki elää. Sen hän muistaa. Ahdistus vyöryy ylitse ja hetkeen Eva ei kuule mitään muuta kuin oman epätasaisen hengityksensä, haistaa vain oman kauhunsa.
-Isä, äiti, Eva on täällä,
Dante hihkaisee ja Eva jähmettyy. Äiti? Onko Shannon täällä?
Hän tunnistaa askeleet ennen kuin näkee ketään. Kutsuuko Dante Hannaa äidiksi, hän ihmettelee. Miten nainen näyttää...
Eva järkyttyy siitä miten paljon Hanna on vanhentunut. Kuinka kauan hän mahtoi olla poissa? Eva ei tiedä ajan kulua, hänelle kyllä on yritetty selittää asioita, mutta hän ei vain kykene ottamaan mitään vastaan. Aivot ovat oikosulussa.
Hanna katsoo Evaa vakavasti. Hän on kauhuissaan siitä, miltä tämä näyttää. Mitä Evalle on tehty? Miten tämä hento, vaalea nainen on ylipäätään kasassa enää?
Eva katsoo pois, ei kestä Hannan tutkivaa katsetta ja vanhemman naisen sydän särkyy. Tytön katse on niin tyhjä, tavoittamaton. Hän on oppinut olemaan näkymätön, Hanna ymmärtää ja se tuo ajatuksena lisää kipua hänen sisälleen. Hän ei voi kuvitellakaan mitä kaikkea Eva on käynyt läpi tänä aikana eivätkä he ehkä koskaan saa edes tietää, Hanna pelkää.
Evan päässä soi kiinalainen tuutulaulu. Sitä lauloi hänen sellikaverinsa, hyräili hiljaa. Kun tämä vietiin pois, kun hänen huutonsa lopulta vaimenivat, katkesivat, Eva alkoi laulaa laulua hänen puolestaan. Se irrotti hänet sietämättömästä todellisuudesta ja ainaisesta pelosta. Koska sellin ovi kolahtaa? Koska sieltä ei tulekaan ruokaa vaan joku astuu sisään? Kipu alkaa eikä näytä loppuvan ikinä?
Lupaa kysymättä Hanna vetää Evan syliinsä ja tuntee, kuinka nuori nainen vapisee. Hän haistaa Evan kauhun, mutta myös likaisen ihon, likaiset hiukset.
-Ihan ensimmäiseksi kultaseni, sinä menet pitkään kylpyyn. Sen jälkeen me katsomme sinun hiuksesi kuntoon ja etsimme sinulle jotkut vaatteet noiden tilalle. Minä poltan ne takapihalla myöhemmin,
Hanna sanoo päättäväisesti ja ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin Eva kuulee jotakin tuutulaulunsa keskelle. Hän kuulee äänen menneisyydestä ja uusi muistujälki nousee pintaan. Hän voi luottaa tähän naiseen.
Hanna johdattaa Evan varovasti kylpyhuoneeseen ja poistuu sitten, kertoo käyvänsä etsimässä tälle vaatteita. Hanna epäilee, että Eva tuntee olonsa turvallisemmaksi vähän peittävämmässä vaatetuksessa toistaiseksi. Hänellä ei ole aavistustakaan onko Evalla kenties arpia kehossaan kaiken jäljiltä, joten hän haluaa varautua ja antaa naiselle mahdollisuuden peittää itsensä tarpeen vaatiessa.
Puhdas ilo syöksyy Evan lävitse hänen laskiessaan lämmintä vettä ammeeseen, haistaessaan kylpyvaahdon juovuttavan tuoksun. Hän lähes repii haisevat ja liasta kovat vaatteet yltään ja asettuu ammeeseen.
Ihana lämpö ja tuoksu saavat hänet sulkemaan silmänsä, antautumaan hetkelle, vapautumaan. Kireät lihakset rentoutuvat hetkeksi, mutta vain hetkeksi.
Hänen päänsä sisällä kuuluu, kuinka joku kirkuu kauhuissaan, muistikuvat hyökyvät ylitse ja Evan silmät rävähtävät auki. Ne ovat syvän vihreät, lasittuneet. Hän ei tiedä voiko hän enää koskaan elää normaalisti.
**********
Näin on Eva saatettu vihdoin kotiin. Naiselle on tapahtunut tällä välin yhtä ja toista, häntä on kidutettu ja pahoinpidelty. Arpia ei kuitenkaan ole jäänyt näkyville. Ne kaikki ovat Evan sielussa. Selviääkö Eva ja kestääkö Dante tilanteen, jossa hänen on opeteltava olemaan toisenlainen kuin ennen?
Voi Evaa, mä arvasinkin että jotain tällaista voisi olla edessä. :( Mä uskon ja toivon että Eva toipuu tuosta vielä jotenkin, ei ehkä ennalleen mutta sellaiseksi että hän voi elää edes jokseenkin normaalia elämää ja mä toivon myös, että Dante kestää Evan rinnalla ja kasvaa viimeinkin aikuiseksi myös henkisesti. Maj-Lisin kanssa ollut salasuhde ja siitä alkunsa saanut vauva saattaa tosin pilata kaiken jos asia tulee ilmi muillekin kuin heille jotka siitä jo tietävät.
VastaaPoistaPS: Tuo musiikki oli kaunis, sopi hyvin osan teemaan. :)
Evan toipuminen on pitkä tie. Todennäköisesti nainen ei enää koskaan tule täysin entiselleen. Itsekään en vielä niin pitkälle tiedä, kun en ole pelannut Evan elämää loppuun, sillä mulla tarina kuljettaa hieman niin kuin itse itseään =) Danten asennoituminen selviää sitten seuraavassa osassa ;-)
PoistaKyseinen kappale on yksi mun lempikappaleista. Sen tunnelma on ihan omanlaisensa, surullinen ja särkynyt, joten se kieltämättä oli SE kappale tähän osaan, vaikka yleensä en tosiaan lukumusiikkeja laitakaan. Nyt oli kuitenkin ihan pakko =) Kiva että tykkäsit =)
Olipas jotenkin sydäntä särkevä osa. Tiesin tottakai että Eva on kärsinyt ja kokenut kovia, en kuitenkaan ehkä ajatellut kuinka hirveitä asioita hän on oikeasti kerennyt kokea tuona aikana. Toivotaan että hän toipuisi, jos ei ihan entiselleen, mutta edes jonkin verran. En minä usko että hän enää koskaan tulee olemaan aivan samanlainen, kuin ennen kaikkea tätä. Musiikki sopi hyvin osaan. :)
VastaaPoistaTämän osan kirjoittaminen, kuten seuraavankin, oli yhtä aikaa kauheaa ja ihanaa. Pitkästä, pitkästä aikaa sukellus syvempiin tunteisiin, koettuihin traumoihin ja niistä selviytymisiin. Olen aika kauhea, kun laitan tällaista suloisen Evan kohtaloksi... Tähän astihan tarina on mennyt aika kevyissä tunnelmissa, joten arvelin, että nyt on aika ottaa hetkeksi isompi ote käyttöön ;-)
PoistaKiina on nyt ainakin tältä erää käsitelty ja tapaus loppuunsuljettu. En vielä tiedä, palaako Triadi joku päivä Wuorenheimojen elämään. Sen aika näyttää =)