61. Dante kasvaa aikuiseksi

Otsikko lupailee paljon. Katsotaanpa =)

Lauantaina olen tosiaan lähdössä lomamatkalle, joten seuraava osa ilmestyy vasta kun palaan sieltä.

Tapaus Kiina on nyt tosiaan ainakin toistaiseksi käsitelty loppuun, mutta en osaa vielä sanoa tuleeko Triadi muodossa tai toisessa tarinaan mukaan myöhemmässä vaiheessa.

**********

Eva on käynyt pitkään terapiassa. Daniel on suositellut erästä tiettyä hoitolaitosta Hidden Springsissa ja siellä Eva on viettänyt aikaa, avautunut pikkuhiljaa. Vihdoin hänet on päästetty takaisin kotiin, mutta terapiaistunnot jatkuvat säännöllisesti edelleenkin.
Eva on alkanut hahmottaa asioita, muistaa selkeämmin entistä elämäänsä. Toiset asiat ovat tulleet hänelle nopeammin kuin toiset. Häntä pelottaa tulla takaisin tähän taloon, tähän huoneeseen, sillä Dante odottaa häneltä asioita, joihin hän ei kenties enää kykene. Koskaan.

Evan katse hakeutuu kuin magneetin vetämänä tanssiaiskuvaan heistä kahdesta. Se tapahtui toinen elinikä sitten, hän miettii. Niin paljon on muuttunut ja Eva on kokonaan erilainen. Hän on kasvanut, hajotettu, rikottu ja rakentumassa ehjäksi. Paluuta entiseen ei enää ole. Hän ei voi olla heikon miehen vaimo, ei enää, sillä Eva on itse niin hauras että hän hädintuskin kykenee kannattelemaan itse itsensä.

Dante ei katso vaimoonsa tämän kävellessä huoneeseen. Hän on keskittynyt. Dante tietää, että tämä on se hetki, jolloin hän joko kadottaa Evan tai saa takaisin, ei ole enää muita vaihtoehtoja, ja Dante on ymmärtänyt, että hän ei todellakaan halua menettää Evaa. Hän rakastaa naista, haluaa suojella tätä tämän loppuiän. Hän ei ole ollut kummoinenkaan aviomies tähän asti, mutta se muuttuu. Hän lupasi sen itselleen sillä hetkellä, kun näki haavoittuneen enkelinsä.

Keräten kaiken rohkeutensa Dante kääntyy kohtaamaan Evan. He katsovat toisiaan pitkään, tasaisesti. Eva ei enää käännä katsettaan pois. Dante alkaa vapista sen rakkauden voimasta, jota hän vaimoaan kohtaan tuntee.

Hän ei kestä enää enempää vaan sulkee Evan hellästi syleilyynsä. Evan sisällä liikahtaa jokin, kurottautuu Dantea kohden ja yhtäkkiä Eva ei enää pelkää. Hän ei tunnista tätä syleilyä, se on erilainen kuin koskaan ennen, joten hän ei löydä muistijälkeä, joka helpottaisi hänen askeliaan tässä upottavassa ja vieraassa maastossa.

Dante suutelee naista varovasti ja se varovaisuus särkee osan Evan jäästä. Kuka on tämä mies, joka häntä syleilee, Eva ihmettelee. Hän kuvitteli muistavansa Danten, mutta tajuaa ettei tunne tätä miestä lainkaan.

-Minä en koskaan satuttaisi sinua Eva, tiedäthän sinä sen,
Dante sanoo ja koskettaa erittäin varovaisesti naisen poskea. Hellyys humahtaa Evan lävitse ja hän katsoo miestä silmät hämmennyksestä sumeina.

Dante astuu askelen lähemmäs, kietoo kätensä kevyesti naisen vyötäisille. Eva hämmästyksekseen tuntee kätensä nousevan koskettamaan ihmetellen miehen poskea ja jokin siinä kosketuksessa, sen herkkyydessä, syöksee heidät molemmat yhtäkkiä rajan yli.

He tarraavat toinen toisiinsa kiinni, suudelma on kiihkeä, polttava, nostaa pintaan kauan unohdettuja tunteita, tarpeita. Eva ei tiennyt, että hän voisi tuntea näin. Polvet notkahtavat, mutta Dante pitää kiinni, ei anna hänen pudota, kaatua. Voiko Eva tosiaan luottaa mieheensä?

Hän ei ajattele, ei enää, ei tällä hetkellä. Tarve lyö yli ajatusten, yli ajatuskyvyn, nostaa pintaan hetkeksi paniikin. Suudelma kuitenkin syvenee entisestään ja paniikki katoaa, sulaa pois. Eva on vain polttava keho, vaativa tarve, yksi ajatus. He syöksyvät toinen toisiinsa kuin hukkuvat pelastuslautalle. Eva huutaa, mutta tällä kertaa huuto ei ole pelkoa.

-Rakastan sinua Eva. Rakastan sinua. Sinä riität minulle. Olet ainoani. Kaikkeni. Vaikka me emme koskaan saisi lapsia yhdessä, minä olen sinun rinnallasi. Sinä teet minut vahvaksi, ehjäksi, kokonaiseksi. Olen hukassa ilman sinua.
Eva katsoo miestään lempeällä tyyneydellä. Hänen kohtunsa on ollut tyhjä niin kauan, että se on juurtunut hänen vartaloonsa kipeäksi päärynäksi, kivikovaksi, kuivaksi. Daniel ei tiedä mitä lupaa, Eva arvelee, katsoo sitten tarkemmin. Ei, mies tietää. Hän sanoo tosissaan. On tosissaan.

-Sinä olet kasvanut aikuiseksi,
hän sanoo ihmetellen, maistellen outoja sanoja suussaan. Vieläkin tuntuu vaikealta ilmaista itseään näin, vaivattomasti. Hän on puhunut kiinaa niin kauan, että ei enää tahdo muistaa aikaa ennen sitä kieltä. Ei sittenkään, vaikka sanat soljuvat hänen huuliltaan kuin itsekseen. Eva ei tiedä kuka hän on. Ei enää. Miten hän voi pelastaa ketään toista hukkumasta, kun hän ei osaa uida itsekään? Mutta ei, Dante ei tarkoitakaan sitä, että Evan pitäisi olla hänen pelastajansa, nainen ymmärtää äkkiä. Mies vain ei kestä ajatusta elämästä ilman häntä, Evaa. Rakkaus nousee naiseen kuin kuume ja hän koskettaa miestä polttavin sormin. Dante vastaa. Heillä on yksi yhteinen tarve ja he nousevat täyttämään sen, yhdessä.

Arki asettuu pikkuhiljaa uomiinsa. Eva opettelee syömään terveellisemmin, käy terapiassa.

Hän on alkanut maalata terapeuttinsa kehoituksesta. Tämä sanoo, että tunteiden purkaminen taiteeseen on ollut monelle hedelmällinen keino käsitellä vaikeitakin asioita ja se on helpompaa kuin puhuminen, joka vieläkin on Evalle vähän vaikeaa.

Eva kuitenkin hymyilee ensimmäisen kerran täydestä sydämestään, vapautuneesti, kun hän eräänä aamuyönä herää oksentamaan jo kolmannen kerran. Hän ei ole uskoa tätä onnea, mutta tietää, että se on totta. Hän haluaa vaalia tätä salaisuutta hetken, käydä ensin juttelemassa Danielin kanssa, varmistua että kaikki on hyvin. Evan sydämen alla kasvaa uusi pieni sim.

Evalle jatkuva hämmästyksen aihe on Daisy ja Davina. Tytöt olivat pieniä vauvoja kun hän näki nämä viimeksi ja nyt he ovat jo isoja tyttöjä.

Heillä on omat juttunsa, he kihertävät keskenään niille ja ovat toinen toistensa parhaat ystävät.

Danielin ja Iidan kotona on heti ensimmäiseksi vastassa Poika, pieni haiseva paketti. Eva ei ymmärrä, miksi ihmeessä Iida on suostunut antamaan pojalle niin mielikuvituksettoman nimen, mutta mikäpä hän on arvostelemaan.

Tässä taloudessa lapsia riittää, samoin kuin Darrenilla ja Adallakin.
-Missä sä olit niin pitkän aikaa Eva-täti,
Päivikki kysyy lapsen viattomuudella. Iida vilkaisee varovasti sisartaan, mutta Eva naurahtaa välittömästi.

-Olin aika pitkään matkoilla, mutta nyt olen taas kotona,
hän vastaa. Lapselle tulee vastata lapsen tasoisesti. Hän on helpottunut, että ei tarvitse selittää vaikeita. Hänen sylissään Väinämöinen takertuu häneen kuin pieni apinanpoikanen emoonsa. Eva tuntee suunnatonta hellyyttä ja rakkautta lasta kohtaan.
-No hyvä sitten. Älä lähde enää niin pitkäksi aikaa pois,
Päivikki vielä varmistaa.
-Ei ole aikomuksissakaan,
Eva toteaa tyynesti.

-Mä oon ehtiny oppia tosi monta uutta temppua sillä välin kun sä olit matkoilla. Tuu, mä näytän sulle,
Jonas selittää ja hymyillen Eva seuraa poikaa, jotta tämä saa esiteltyä uudet juttunsa. Myöhemmin hän keskustelee Danielin kanssa ja tämä vahvistaa lopulta sen, minkä Eva jo tiesikin. Hän on raskaana.

Eva haluaa hellitellä tätä salaisuutta vielä jonkin aikaa itsellään. Carl arvaa jo. Hän näkee muutoksen Evassa. Mies on onnellinen Danten ja Evan puolesta. Hän on alkanut tuntea itsensä viime aikoina hyvin väsyneeksi ja häntä helpottaa tieto, että Wuorenheimojen suku jatkuu ongelmitta, vihdoin.

Dante harjoittelee nykyään kitaransoittoa kotona. Hän ei halua päästää vaimoaan silmistään liian pitkäksi aikaa. Virheistään oppii ja Dante on muuttunut mies.

Hän katselee Evaa tämän kävellessä ohitse ja jokin ajatus pyörähtää, jokin josta hän ei saa ihan kiinni.

Yhtäkkiä se iskee Danteen! Eva on raskaana! Vain raskaana oleva nainen kävelee noin, hän miettii kuumeisesti. Onko se totta? Onko heille vihdoin tulossa lapsi? Eva vilkaisee häntä, hymyilee salaperäisesti ja Dante nauraa äkkiä ääneen. Elämä on juuri tällä hetkellä oikein ihanaa.

**********

Vihdoin ja viimein odotettu tapahtuma: Eva on raskaana! Mitä veikkaatte, kumpaa sukupuolta tuleva lapsi on?