67. Hyvästien aika

Tässä osassa ei ole kovin montaa kuvaa tällä kertaa ja sen enemmittä puheitta mennään itse osaan.

**********

Daisy ja Davina ovat valmistuneet koulusta. Samana päivänä tytöt ovat muuttaneet pois kotoa. Davina yhteen Justin Ortezin kanssa ja Daisy Jonathan Lessenin, Jon Lessenin pojan, kanssa. Daisy pyytää Dantea saapumaan paikalliseen ravintolaan juhlistamaan valmistumistaan.

Eva katsoo pitkään kun Dante lähtee ulos ovesta. Hän on kuullut Daisyn pyynnön, mutta epävarmuus hiertää häntä silti. Dante tuntee katseen ja miettii, että nainen huolehtii turhaan. Hänen ja Maj-Lisin välillä ei ole ollut yhtään mitään enää pitkiin aikoihin.

-Tervetuloa,
Daisy sanoo Danten saapuessa baariin. Mies katsoo Jonathanin pukeutumista kulmat kurtussa. No, nykyajan nuoriso, hän tuumaa väsyneesti.
-Mitä te nyt aiotte tehdä,
Daisy kysyy.
-Olemme puhuneet muutosta. Ihan kokonaan pois täältä. Talo on jo käytännössä myyty.
-Se on varmaan ihan hyvä ratkaisu,
Daisy rohkaisee.
-Ehkä,
Dante mutisee ja suuntaa kohti baaritiskiä.

Hän pyytää baarimikkoa valmistamaan jonkin juoman. Ihan minkä tahansa. Jotain, jossa on paljon alkoholia.

-Kelpaako,
baarimikko kysyy ja Dante nyökkää hyväksyvästi, ähkäisee.
-Ainakin tässä on viinaa.
Dante ei muista milloin hän viimeksi on juonut.

Nyt mies asettautuu oikein kunnolla tiskin ääreen ja kehottaa baarimikkoa antamaan viinan virrata tasaiseen tahtiin tähän kulmaan. Hän aikoo juoda päänsä täyteen.

Emil ei herää isän kolistellessa nukkumaan vierashuoneeseen. Dante ei edes yritä mennä vaimonsa viereen tänä yönä. Emil nukkuu sikeästi ja näkee unta matkalaukuista ja muutosta. Häntä kutkuttaa ajatus toisaalta, sillä koulu on osoittautunut inhottavaksi paikaksi, jossa häntä kiusataan jatkuvasti. Toisaalta serkkujen menetys tuntuu todella pahalta.

Herätessään aamulla Dante reippaana poikana pesee vessanpöntön. Se on ikävässä kunnossa ja poika ei kestä katsella sitä.

Hän on siisti nuoren miehen alku ja käy suihkussa joka aamu. Äidin opetukset ovat menneet perille.

Aamupalan poika syö itsenäisesti ja reippaasti. Vatsaa kipristelee hieman tuleva muutto. Tämän jälkeen Emil suuntaa suoraan naapuriin. On hyvästien aika.

Hyvästejä jätetään myös toisaalla.
-Me olemme myyneet talon ja muutamme tänä viikonloppuna.
-Mitä?! Entä Irja? Ja minä?

-Minä olen isä Irjalle jatkossakin, ihan kuten ennenkin. Sinä taas... Ei meillä ole ollut mitään yhteistä vuosikausiin,
Dante sanoo väsyneesti. Eilinen alkoholimäärä tuntuu tuskallisesti hänen ohimoissaan. Kipu on kuitenkin kaveri. Dante on tehnyt väärin ja etsii itselleen erilaisia tapoja saada rangaistus. Tämä on yksi niistä.

-Ja miten sinä ajattelit jatkossa olla isä Irjalle?
Maj-Lis on raivoissaan.
-Onhan niitä kanavia keksitty, jolla pitää yhteyttä.
-Hyvä on, senkun menet. Lähde. Poistu. Häivy!
Viimeisen sanan Maj-Lis suorastaan kirkuu ja kipu Danten ohimoissa yltyy viiltäväksi tuskaksi. Hän poistuu paikalta Maj-Lisin kiroukset kannoillaan.

Darrenin kotona on Emiliä vastaanottamassa Mikael.
-Tulehan sisään sieltä,
poika kehottaa ja johdattaa Emilin peremmälle.

Krister katselee televisiosta urheilua, vilkaisee nopeasti serkkuaan.
-Ai terve. Tulehan istumaan tänne seuraksi,
hän sanoo.

Ohto istuu koneen ääressä ja pelaa.
-Moi,
kuuluu ohimennen sanottu tervehdys.

Myös Poika, Danielin ja Idan nuorukainen, on tullut viettämään viikonloppua serkkujensa seuraan.

Ohto jättää pelaamisen ja tulee veljensä ja Emilin seuraksi sohvalle. Hirvittävä haikeus valtaa Emilin mielen. Tämän kaiken hän joutuu jättämään taakseen. Serkukset ovat ehkä siksikin muodostuneet niin läheisiksi, että suurin osa heistä on poikia. Paitsi Päivikki. Tämäkin on kuitenkin seurassa kasvanut varsin poikamaiseksi tytöksi ja on kuin yksi pojista.

-No, joko sä tiedät millainen se uusi koti on,
Krister kysyy ja Emilin naama hieman venähtää. Hän ei haluaisi puhua koko muutosta juuri nyt. Ei haluaisi muuttaa, jos totta puhutaan, ei vaikka koulu onkin täyttä kiusantekoa.
-En,
Emil vastaa yksisanaisesti ja serkut luovat katseen hänen päänsä ylitse.
-Kuule, siitä tulee varmasti tosi kivaa, usko pois. Mä kävin vähän tutkimassa netistä sitä kaupunkia, johon te muutatte ja se on aika siisti paikka.
-Jaa.
Emilin vastaukset jatkuvat edelleen lyhyinä.
-Me voidaan pitää netin kautta yhteyttä ja aina silloin tällöin voidaan varmasti tulla vierailemaankin. Ja tullaankin varmasti.
-Varmasti?
-Ihan varmasti,
Krister, Ohto, Mikael ja Poika lupaavat yhdestä suusta. Emil puree hammasta yhteen ettei itkisi. Hän ikävöi serkkujaan jo nyt.

**********

Muutto tuli tähän kohtaan pakolliseksi, ikävä kyllä, sillä kaupunki alkoi "hajota". Ilmeisesti liikaa simejä, joilla on menneisyys tai jotain... Itseä harmitti tosi paljon jättää sukulaiset taakse jo tässä vaiheessa. Näin oli nyt kuitenkin tehtävä ja tästä eteenpäin sitten uusilla kuvioilla =)

Sen verran voin sanoa, että serkkuja yms. ei tulla näkemään enää jatkossa. Ensi osassa tarina muuttaa jälleen muotoaan, mutta siitä en kerro vielä sen enempää. Seuraavan osan ilmestyminen on vielä täysi kysymysmerkki, sillä joulu alkaa painaa päälle ihan tosissaan. Ellen johonkin väliin ehdi siirtää kuvia nettiin ja kirjoittaa niihin tekstejä, osan julkaisu siirtynee ensi vuoden puolelle. Niin pitkää taukoa ei kuitenkaan pitäisi enää tulla kuin tuli kesäloman jälkimainingeissa... toivottavasti... =D