Jäähyväiset Wuorenheimoille

Ei se miettimällä parane ja vaikka tästä tarinasta luopuminen onkin tuhottoman vaikeaa, niin tähän oli nyt pakko tulla, itsestä riippumattomista syistä. Tähän väliin muutama kuva.

Emil alkoi aikaa kuluttaakseen korjailla Evelinelle vanhaa autonrämää. Tarinallisesti oli tarkoitus saada myös Emilin ajatuksia tytöstä pois, mutta auton korjaaminen vaikuttikin aivan eri tavalla. Talven tultua Evelinekin innostui auton tuunailusta.

Maalauksista päätellen Emilin ajatukset ovat kovasti jossakin romanttisen puolella...

Emil halusi vuosien jälkeen testata miltä tuntuu edes heittäytyä pitkäkseen pehmeälle vuoteelle. Evelinen tuoksulla vuodevaatteissa ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Syntymäpäivän viettoa.

Vanheneminen johti pariskunnan välillä vakavaan keskusteluun, jossa Emil yrittää puhua Evelinelle järkeä, mutta nainen ei suostu kuuntelemaan. Hän kertoo rakastavansa miestä.

Emil melkein kadottaa itsehillintänsä.

Lopulta kuitenkin Eveline voittaa taistelun ( ja Emil omansa ) ja nuoripari vaihtaa ensimmäisen, herkän suudelmansa.

Yöaikaan he siirtyvät rannalle. Eveline on opetellut elämään tässä vaiheessa Emilin rytmissä.

Emil yllättää Evelinen täysin. Hän kertoo olevansa hyvin vanhanaikainen sim eikä aio elää Evelinen kanssa "susiparina". Tämän sanan Emil melkein sylkäisee ulos suustaan ;-)

Kyseinen ilta päättyy pienten tiukujen kilinään...

**********

Raskaus on Emilille täydellinen yllätys. Sitä se on myös Evelinelle. Emilinhän ei pitänyt saada lapsia, sillä hän on vampyyri. Evelinen erikoinen perimä tekee kuitenkin raskauden mahdolliseksi.

Lapsia syntyy lopulta ajan kanssa neljä kappaletta. Yksi heistä osoittautuu erityisherkäksi kaikelle sähkölle, joten perhe joutuu muuttamaan alkeellisiin olosuhteisiin, joissa ruoka tehdään puuhellalla ja valaistus tulee öljylampuista sekä kynttilöistä.

Emilin menneisyyden haamut palaavat yllättäen piinaamaan häntä, sillä Eveline ei olekaan ainoa, joka on onnistunut kantamaan miehelle lapsen. Kaukaa aikojen takaa nousee Kaipion tytär, täynnä kostonhimoa. Emil kuolee suojellessaan perhettään ja Kaipion tytär pakenee paikalta.

Tästä eteenpäin tarina olisi sitten jatkunut mahdollisella perijä-äänestyksellä, sillä lasten sukupuolta ja luonteitahan en olisi voinut tietää etukäteen suunnitellakseni tarinaa yhtään pidemmälle.

**********

Kiitos, että olette uskollisesti seuranneet, lukeneet ja kommentoineetkin tarinaa. Storytime itsessäänhän tosiaankaan ei lopu tähän, vaan seuraava tarina on kuin onkin jo työn alla ja toivon voivani julkaista ensimmäisen osan piakkoin. Tällä hetkellä olen pahassa flunssassa. Kuume on lääkkeiden avulla kurissa, mutta muuten olo on edelleen hieman kurjahko. Nytkin heräsin ennen kolmea, kun unohdin ottaa kuumeita alentavat ennen nukkumaanmenoa...